Heissan!
Mun viime kirjottelusta onkin jo vierähtänyt tovi, mutta nyt pääsin taas puikkoihin takas.Eli tänään Sneckin valmennus ihanalla ilta-auringolla varustettuna. Parin viikon takaisen päälleni putoamisen jälkiseurauksina tuli vähän rimakauhua ja arkuutta peliin mukaan. Sanoin valmennuksen alussa jo Jarille, että vähän jänskättää ja itsevarmuus on hukassa. Mä, kun en oikeesti yleensä pelkää mitään, eikä mulle yleensä jää mikään pelko pääkoppaan, mut nyt jotenkin takaraivossa oli kokoajan pieni epävarmuus ja pelko.
Alotettiin siis aika matalista esteistä, ja jo ekalla hyppykerralla hevonen tuntu ihan oikeesti hyvälle. Hypättiin sarjaa yhdellä laukalla, ja luulin et se on vaikee, enkä selviytyis siitä, mut jotenkin se tehtävä tuntu tosi hyvälle. Paroni joutu nosteleen kinttujaan, ja mulla oli työtä pysyä sen "pikku" loikissa mukana. Hypättiin tähän tehtävään useita toistoja, ja jo tän tehtävän jälkeen mulla ei enää ollutkaan yhtään epävarma olo.
Jatkettiin kaarevalle uralle, pysty, neljä laukkaa, pysty, kolme laukkaa ja viimeinen pysty.
Tää oli meille viime valmennuksessa tosi hankala tehtävä koska en saanut pidettyä hevosta paketissa.
Nyt tehtävä onnistu ihan hyvin. Ei tullu turhia sähläyksiä ja päästiin jokaisesta linjan esteestä yli kerralla. Super! Joku valaistus ilmeisesti koettu muutaman - kolmen viikon aikana. Tai sit mulla oli vaan oikeesti hullunraivo päällä ja ratsastin paremmin.
Viimeiseks tultiin sit pysty, viis laukkaa ja okseri linjaa. Helppo nakki. Tai niinhän sitä vois luulla..
Ei se oikeesti ookkaan helppoo pitää hevosta suorassa koko linjan ajan. Kokoajan hakeuduttiin vähän oikeelle, ja välillä vasemmallekki puolelle linjaa. Ja ainiin, vikan esteen jälkeen ratsastetaan hetki suoraan, ja sitten vasta käännetään! Joo, kyllä sekin tehtävä saatiin onnistumaan, ja vaik esteet hiukan nousikin, niin mulla oli järkky luotto kokoajan. On se ihmeellistä miten asiat päässä vaan muuttuu. Pitää uskoo hevoseen ja ehkä tietty vähän itseensäkin, ei siinä muu auta. Jäitä hattuun ja pää kylmänä!
Vielä on tietty hirmusesti parannettavaa, esimerkiks se et hevonen olis vähän lyhyempänä, ja nopeempi pohkeelle. Mut oon kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen hevoseen!!
Valmennuksesta kaikenkaikkiaan jäi oikeenkin hyvä fiilis, pitkästä aikaa. Mulle sanottiin et hevonen oli jo veryttelyssä näyttänyt ihan erilaiselta. Ja siltä kyllä tuntuikin, jes!
"Voitte arvata varmaan, mikä tekee parhaasta parhaan,
vuosien työ on tehty saatanan tarkkaan"
- Cheek, KurkiPotku -
Nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti