Olen yrittänyt nyt kerätä rohkeutta ja tsempannut itseäni ajatuksissa koulukisat.
Tavoitteeni tuleviin koulukisoihin:
- Uskaltaa näyttää naamaansa kouluaitojen sisäpuolella.
- Saada hyväksytty tulos helposta C:stä.
(Henkinen) valmistautuminen kisoihin aloitettu
Sunnuntaina 15.7.2012 kaivoin koulusatulan hämähäkinseittien alta
Nyt olen mennyt niin kauan ihanalla estesatulallamme, että pakko kaivaa koulupenkki alle, jos aikoo edes yrittää uskaltaa mennä koulukisoihin. Tänään haettiin siis vaan kouluistuntaa, herkkyyttä ja tehtiin laukannostoja, kun aiemmissa koulukisoissa oikea laukka ei noussut. Oikea laukka ja hevosen meneminen kunnolla eteen ovat varmasti tärkeimmät reenattavat asiat tuleviin kisoihin.
Ratsastaessani kuulen Piia Pantsun sanat:
Ratsastaessani kuulen Piia Pantsun sanat:
"Kenenkään jalat ei makaa löysänä siellä, vaan kaikkien jalat työstää hevosta eteenpäin."
Maanantaina 16.7.2012 sain Partsan kunnolla eteen ratsastustunnilla
Maanantaina oltiin Heidin tunnilla maneesissa. Partsa meni pitkästä aikaa kuin kouluponi. Alusta asti taas aavistuksen helpommin eteen kuin ennen. Laukannostoista Paroni oikein innostui. Ratsastuksen ope Heidikin sanoi, että onpas se Paroni nyt säpäkän oloinen (verrattuna aiempaan).
Olen harmitellut, kun en osaa pitää ohjia kädessäni. Ja jos saan pidettyä, niin en ainakaan saa Paronia kuolaimelle lyhyellä ohjalla. Tällä kertaa kuitenkin sain pidettyä lyhyet ohjat paremmin koko tunnin ajan. Aluksi Paroni vastusteli, mutta kun vaan jaksoin uskoa, että kyllä tämä tästä vielä iloksi (ehkä) muuttuu, niin johan helpotti ja Paroni myötäsi viimein.
Mutta kyllä siinä uskoa tarvitaan! Sinnikkäästi vaan ohjat kunnolla käteen, kädet lähellä toisiaan ihan paikallaan, pohkeella eteen, käsi hiljaa, paino mahdollisimman takana takajalkojen päällä. Jes, selkä nousee ja niska alkaa pikku hiljaa myödätä. Sitten olikin taas helpompi ratsastaa ja istua.
Mutta kyllä siinä uskoa tarvitaan! Sinnikkäästi vaan ohjat kunnolla käteen, kädet lähellä toisiaan ihan paikallaan, pohkeella eteen, käsi hiljaa, paino mahdollisimman takana takajalkojen päällä. Jes, selkä nousee ja niska alkaa pikku hiljaa myödätä. Sitten olikin taas helpompi ratsastaa ja istua.
Tiistaina 17.7.2012 ohjat olivat taas omilla teillään
Tekisi mieli huutaa: "Ota nyt ne ohjat käteen nainen!!" Taas ohjat liukui käsistä ja pitkällä ohjalla ei esim. laukkaa voi nostaa suoralla hevosella. Aaaaaargh!! Koska mä oikein opin??!!?? No, kai se on helppo puksuttaa, vaan omalla mukavuusalueella pitkällä ohjalla.
Alla kuva ja videota tiistain reeneistä. Siskoni Mari oli käymässä Porissa (Jazzeilla) ja kuvasi meitä.
Tämän hetkisiä ajatuksia kisoista:
- Otan ohjat kunnolla käteen.
- Reenaan kisoihin paljon laukannostoja.
- Teen hyvät tiet.
- Saan Paronin niin hyvin eteen kuin vaan mahdollista.
Alla kuva ja videota tiistain reeneistä. Siskoni Mari oli käymässä Porissa (Jazzeilla) ja kuvasi meitä.
Keskiviikkona 18.7.2012 pienryhmätunnilla kunnon vauhti päällä
Saatiin Paronin kanssa oikein kunnon vauhti päälle pienryhmätunnilla ratsastuksen ope Heidin ruoskimana. Ei olla semmosta vauhtia varmaan ennen päästykään, ehkä. Kuvista ja ihan videon alustakin näkee, että nyt on menty kunnolla eteen. Ja sain ratsastettua Paronia lyhyellä ohjalla onnistuneesti. Ha-haa!
Hetkessä tuo eteenpäin meneminen ei kyllä tapahdu. Hevonen täytyy kunnolla verkata (varsinkin ison hevosen verkkaaminen vie aikaa), ottaa siirtymisiä ja kiihdytellä, jotta riittävä vauhti löytyisi.
Paroni liikkui hyvin eteen ja olin omaan istuntaankin tyytyväinen. Vaikkakin välillä tasapaino meni kirjaimellisesti reisille, koska menimme ilman jalkkareita ja Paronin ravi laukan jälkeen on aika pompottavaa. Mutta sain alaselkäni paremmin hallittua, eikä se joustanut niin yli tällä kertaa. Hauska tämä ratsastus, kun toisesta ääripäästä mennään toiseen, ennenkö sopiva tila löytyy. Muistan, kun menin vuokra-arabillani Astorialla syksyllä 2009 ja koko selkäni oli aivan tönkkö. Ei muuten joustanut mihinkään suuntaan. Nyt sitten helposti yli joustan selällä, enkä ole jäntevä. No, nyt pitää vaan ottaa takapakkia siihen jäykempään suuntaan, niin kyllä se tästä.
Menimme melkein koko tunnin ilman jalustimia ja kiihdyttelyn lisäksi menimme pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa sekä laukkaa ilman jalustimia. Ravissa pohkeenväistö on kyllä hankalaa, varsinkin ilman jalustimia, koska pelottaa, että nyt mää muuten tipun ihan just. =D
Tunti oli oikein mukava. Tykkään vauhdikkaista tunneista.
Vielä muistutukseksi itselleni, reenattava hevosen ratsastamista ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin kaikissa askellajeissa.
Hetkessä tuo eteenpäin meneminen ei kyllä tapahdu. Hevonen täytyy kunnolla verkata (varsinkin ison hevosen verkkaaminen vie aikaa), ottaa siirtymisiä ja kiihdytellä, jotta riittävä vauhti löytyisi.
Paroni liikkui hyvin eteen ja olin omaan istuntaankin tyytyväinen. Vaikkakin välillä tasapaino meni kirjaimellisesti reisille, koska menimme ilman jalkkareita ja Paronin ravi laukan jälkeen on aika pompottavaa. Mutta sain alaselkäni paremmin hallittua, eikä se joustanut niin yli tällä kertaa. Hauska tämä ratsastus, kun toisesta ääripäästä mennään toiseen, ennenkö sopiva tila löytyy. Muistan, kun menin vuokra-arabillani Astorialla syksyllä 2009 ja koko selkäni oli aivan tönkkö. Ei muuten joustanut mihinkään suuntaan. Nyt sitten helposti yli joustan selällä, enkä ole jäntevä. No, nyt pitää vaan ottaa takapakkia siihen jäykempään suuntaan, niin kyllä se tästä.
Menimme melkein koko tunnin ilman jalustimia ja kiihdyttelyn lisäksi menimme pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa sekä laukkaa ilman jalustimia. Ravissa pohkeenväistö on kyllä hankalaa, varsinkin ilman jalustimia, koska pelottaa, että nyt mää muuten tipun ihan just. =D
Tunti oli oikein mukava. Tykkään vauhdikkaista tunneista.
Vielä muistutukseksi itselleni, reenattava hevosen ratsastamista ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin kaikissa askellajeissa.
MIKSI ihmeessä tällanen vanha täti leikkii vielä heppatyttöä???!!!
Olen aina halunnut harrastuksen, joka olisi intohimoni. Sellaista ei ole tullut koskaan aiemmin vastaan, kun vasta aikuisiällä. Nyt, kun saan harrastaa oikein olan takaa ja hevosista on tullut elämäntapani, saan viimein toteuttaa haaveeni. Saan kerrankin harrastaa, kisata ja kehittyä ratsastajana. Voiko parempaa olla!!??!! Olen ylittänyt itseni monia kertoja ja oppinu uusia asioita. Voiko parempaa toivoa? Tätä minä haluan tehdä nyt.
Elämän tarkoitus on tehdä unelmista totta! Vielä kun olisi enemmän rahaa ja aikaa valmentautumiseen. Tarvitsisin ratsastuksen personal trainerin, jotta edistyisin paremmin. Plaah.... No, ehkä joku päivä sekin on mahdollista, kuka ikinä tietää. Haaveista ei kannata luopua ikinä.
Siskon kanssa ollaan puhuttu ja suunniteltu Miamin matkaa. Se olisi kyllä aika helmee. Ja aika hulppeen matkanhan sitä olisi saanut kesälomarahoillaan, mutta ei. Täti osti mieluummin kaksi satulaa kesälomarahoilla.
En suostu unelmoimaan elämääni, vaan elän unelmaani. Sen saavuttaminen on ollu aina mulle maali.
-Cheek, JippiKayJei-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti