Paroni ja Annika hyppäsi sunnuntaina 19.5.2013 reilua metriä Hanna-Kaisan ohjauksessa. Meni taas tosi hienosti, vaikka päivä oli tosi kuuma. Paroni syttyi taas, kun esteet nousivat +80 cm. Aikamoinen luonnonlahjakkuus tuo Annika! Ei uskoisi, että hyppää about kahdeksatta kertaa Paronilla esteitä ja aiemmin on hypännyt joskus seitsemän vuotta sitten 60-70 cm esteitä. =D
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
maanantai 13. toukokuuta 2013
Koulusatulalla metriä
Olin kuvaamassa Paronin & Annikan sekä Rullan & Nean estetreenejä sunnuntai-iltana 12.5.2013. Koutsina toimi tuttuun tapaan Rullan omistaja, Hanna-Kaisa.
Annika on hypännyt Paronilla vatas muutaman kerran, eikä muutenkaan ole mennyt esteitä vuosiin, ainakaan noin korkeita. Ratsukko sai silti aivan mahtavia hyppyjä aikaiseksi. Kun esteet nousivat illan mittaan 80-100 cm korkeudelle, alkoi Paronikin syttyä. Paroni ei tahdo kunnioittaa pienempiä esteitä ja hyppää ne tosi laiskasti. Sitten, kun esteet nousevat, niin hypyt muuttuvat aivan erilaisiksi ja koko hevonen syttyy.
Estesatulamme on rikki, joten Annikan alla oli vielä KOULUpenkki, joten en käsitä, miten ihmeessä sillä voi hypätä noita korkeuksia. =D
Hienot hypyt ovat todistusaineisto siitä, että Annika on edistynyt huimasti viime aikoina. Sekä siitä, että Paronille tuo metri on peruskauraa. Hän pystyy kiikuttamaan kokemattomammankin esteratsastajan metristä yli. Ja kuinka helposti esteet ylittyivät. Kapasiteettia ainakin löytyy!! =D
Kirsi
Annika on hypännyt Paronilla vatas muutaman kerran, eikä muutenkaan ole mennyt esteitä vuosiin, ainakaan noin korkeita. Ratsukko sai silti aivan mahtavia hyppyjä aikaiseksi. Kun esteet nousivat illan mittaan 80-100 cm korkeudelle, alkoi Paronikin syttyä. Paroni ei tahdo kunnioittaa pienempiä esteitä ja hyppää ne tosi laiskasti. Sitten, kun esteet nousevat, niin hypyt muuttuvat aivan erilaisiksi ja koko hevonen syttyy.
Estesatulamme on rikki, joten Annikan alla oli vielä KOULUpenkki, joten en käsitä, miten ihmeessä sillä voi hypätä noita korkeuksia. =D
Hienot hypyt ovat todistusaineisto siitä, että Annika on edistynyt huimasti viime aikoina. Sekä siitä, että Paronille tuo metri on peruskauraa. Hän pystyy kiikuttamaan kokemattomammankin esteratsastajan metristä yli. Ja kuinka helposti esteet ylittyivät. Kapasiteettia ainakin löytyy!! =D
Kirsi
perjantai 10. toukokuuta 2013
Kisakausi 2013 avattu!!
Helatorstaina 9.5.2013 kisasimme kouluratsastuksen harjoituskilpaissa luokassa helppo C:2 2000. Kisat olivat talli Prihan sisäiset ja kisoissa oli pintelit ja suojat sallittu. Saimme radasta 58,636 % eli paransimme omaa tulostamme viime kesästä.
Menin jo hyvissä ajoin tallille, jotta ehdin putsata Paronin kamat ja jynssätä hepan oikein kunnolla. Menimme jo klo 13.45 Hanna-Kaisan kanssa verkkaamaan hevosia, vaikka kisat alkoivat vasta kolmelta. Kävelimme ensin 20 minuuttia, sitten työskentelimme käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Olin tyytyväinen verkkaukseen, että oli aikaa saada iso hevonen vetreäksi, eikä tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Kesken verkan alkoi sataa ja suuntasimme maneesiin, jotta emme aivan kastuisi. Pikku sade ei meitä olisi haitannut, mutta vaatteet alkoivat kastua aivan läpi märiksi. Olikin tosi hyvä juttu, että menimme maneesiin puolta tuntia ennen kisoja, sillä Paroni oli todella jännittynyt maneesille päästyämme. Tutussa maneesissa oli ovi sepposen selällään (yleensä ovi on kiinni), puomeja oli laitettu kouluradan aidoiksi ja toisessa päädyssä oli kaksi tuolia, jotka olivat tuomaria ja kirjuria varten. Paroni oli aivan ihmeissään, kun tutussa maneesissa oli näin kummallista. Siinä ehdinkin jo ajattelemaan, että ou nou, tuleekohan tästä mitään. Nuori mies Paroni voi jännittyä niin, että menee vaan kylkimyyryä, jos sitäkään. Tästä yksi esimerkki on Paronin ja Nooran suoritus harjoituskoulukisoissa entisessä kodissa marraskuussa 2011. Silloinkin tutussa maneesissa oli vilinää ja vilskettä, josta Paroni jännittyi. Samaa tapahtuu helposti vierailla kisapaikoilla, jos ei ole heppakavereita ihan lähellä. Helatorstaina kuitenkin Paroni onneksi rentoutui, kun saimme verkata maneesissa puoli tuntia rauhassa ennen radalle menoa.
Verkassa Paroni tuntui hyvälle. Saimme hienojakin pätkiä aikaiseksi, varsinkin ulkona. Maneesi syö aina Paronin vauhdista ainakin puolet pois. Tykkään kisata ja ratsastaa mieluummin ulkona.
Paransimme omaa tulostamme (58,636 %), muistin radan, laukka nousi pisteestä molempiin suuntiin, sain nostettua laukan uudelleen rikon jälkeen, teimme hienot tasajaloin pysähdykset, tunne oli paljon parempi kuin viime kesänä kisoissa ja löysin omaa istuntaani paremmin. On se kumma, kun on kisoissaja yrittää kaikkensa ja parhaansa, niin se oma istuntakin paranee huomattavasti. Ei sitä muuten vaan ratsiessa istu siellä satulassa yhtä hyvin.
Tuomarilta saimme kehuja, että olimme tyylikäs ratsukko ja Partsa symppis heppa. Mutta, että saisimme liikkua isommalla energialla, liike tulisi lähteä takaa ja ohjastuntuma saisi olla tasaisempi.
Radan jälkeen menin vielä ulkokentällä loppuravit ja -käynnit. Siellä Paroni taas liikkui paljon energisemmin ja sain taas hienoja pätkiä. Siinä vaiheessa myös hymy alkoi irrota ja hengitys kulkea. Me selvittiin - taas!!
Nämä oli minun kolmannet koulukisat. Aiemmin olen saanut tulokseksi 55,75 % ja 49,091 %. Helatorstain tulos 58,636 % motivoi taas jatkamaan treeniä. Jos oikein hulluksi heittäytyisi niin voisi käydä kesäkuussa kouluratsastuksen aluekilpailuissa hakemassa taas kokemusta lisää. ;P
Nyt on kauhea into lähteä kisaamaan. Seuraavaksi mennään ehkä estekisoihin kolmen viikon päästä. Meidän estesatula on vain rikki, että joudumme hyppäämään lainasatulalla. Lisäksi estesatula on käynyt taas pieneksi, kun iso poika kasvattaa lihaksia. Kuvista tämän huomaakin tosi hyvin, kuinka rakenne on muuttunut ja pylly alkaa tulla pyöreämmäksi. Satula-auto on tulossa kesäkuun puolessa välissä ja sitä ennen pitäisi pärjätä lainasatulalla ja keksiä rahaa uuteen käytettyyn satulaan.
Lisäksi täytyy mainita kisatunnelma, joka oli aivan katossa. Kaikki jännitti ja kannusti toisten suorituksia. Kaikki kisaajat tekivät mahtavat radat! Ei voi muuta sanoa kuin, että aivan loistavaa. Tätä lisää!!
Kiitos videosta ja valokuvista Nealle ja Annikalle!! <3
P.S. Minulla oli kaverin kisatakki lainassa ja ostan sen nyt häneltä edulliseen hintaa. Hi-hii, nyt mullakin on oma kisatakki!! =)
(Valkoiset hanskat ja oikeat saappaat enää puuttuvat).
Kirsi
Menin jo hyvissä ajoin tallille, jotta ehdin putsata Paronin kamat ja jynssätä hepan oikein kunnolla. Menimme jo klo 13.45 Hanna-Kaisan kanssa verkkaamaan hevosia, vaikka kisat alkoivat vasta kolmelta. Kävelimme ensin 20 minuuttia, sitten työskentelimme käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Olin tyytyväinen verkkaukseen, että oli aikaa saada iso hevonen vetreäksi, eikä tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Kesken verkan alkoi sataa ja suuntasimme maneesiin, jotta emme aivan kastuisi. Pikku sade ei meitä olisi haitannut, mutta vaatteet alkoivat kastua aivan läpi märiksi. Olikin tosi hyvä juttu, että menimme maneesiin puolta tuntia ennen kisoja, sillä Paroni oli todella jännittynyt maneesille päästyämme. Tutussa maneesissa oli ovi sepposen selällään (yleensä ovi on kiinni), puomeja oli laitettu kouluradan aidoiksi ja toisessa päädyssä oli kaksi tuolia, jotka olivat tuomaria ja kirjuria varten. Paroni oli aivan ihmeissään, kun tutussa maneesissa oli näin kummallista. Siinä ehdinkin jo ajattelemaan, että ou nou, tuleekohan tästä mitään. Nuori mies Paroni voi jännittyä niin, että menee vaan kylkimyyryä, jos sitäkään. Tästä yksi esimerkki on Paronin ja Nooran suoritus harjoituskoulukisoissa entisessä kodissa marraskuussa 2011. Silloinkin tutussa maneesissa oli vilinää ja vilskettä, josta Paroni jännittyi. Samaa tapahtuu helposti vierailla kisapaikoilla, jos ei ole heppakavereita ihan lähellä. Helatorstaina kuitenkin Paroni onneksi rentoutui, kun saimme verkata maneesissa puoli tuntia rauhassa ennen radalle menoa.
Verkassa Paroni tuntui hyvälle. Saimme hienojakin pätkiä aikaiseksi, varsinkin ulkona. Maneesi syö aina Paronin vauhdista ainakin puolet pois. Tykkään kisata ja ratsastaa mieluummin ulkona.
Paroni + Kirsi = Helppo C:2 2000 58,636 %
Rata meni ihan mukavasti, vaikka välillä oli epätoivon tuntemuksia (liiku!) ja laukka rikkoutui, kuten aiemmissakin kisoissa. Tästä voisi ottaa tavoitteen tälle kesälle, että ei enää laukkarikkoja. Viime kesänä tavoite oli, että se laukka edes nousisi. ;PParansimme omaa tulostamme (58,636 %), muistin radan, laukka nousi pisteestä molempiin suuntiin, sain nostettua laukan uudelleen rikon jälkeen, teimme hienot tasajaloin pysähdykset, tunne oli paljon parempi kuin viime kesänä kisoissa ja löysin omaa istuntaani paremmin. On se kumma, kun on kisoissaja yrittää kaikkensa ja parhaansa, niin se oma istuntakin paranee huomattavasti. Ei sitä muuten vaan ratsiessa istu siellä satulassa yhtä hyvin.
Tuomarilta saimme kehuja, että olimme tyylikäs ratsukko ja Partsa symppis heppa. Mutta, että saisimme liikkua isommalla energialla, liike tulisi lähteä takaa ja ohjastuntuma saisi olla tasaisempi.
Radan jälkeen menin vielä ulkokentällä loppuravit ja -käynnit. Siellä Paroni taas liikkui paljon energisemmin ja sain taas hienoja pätkiä. Siinä vaiheessa myös hymy alkoi irrota ja hengitys kulkea. Me selvittiin - taas!!
Nämä oli minun kolmannet koulukisat. Aiemmin olen saanut tulokseksi 55,75 % ja 49,091 %. Helatorstain tulos 58,636 % motivoi taas jatkamaan treeniä. Jos oikein hulluksi heittäytyisi niin voisi käydä kesäkuussa kouluratsastuksen aluekilpailuissa hakemassa taas kokemusta lisää. ;P
Nyt on kauhea into lähteä kisaamaan. Seuraavaksi mennään ehkä estekisoihin kolmen viikon päästä. Meidän estesatula on vain rikki, että joudumme hyppäämään lainasatulalla. Lisäksi estesatula on käynyt taas pieneksi, kun iso poika kasvattaa lihaksia. Kuvista tämän huomaakin tosi hyvin, kuinka rakenne on muuttunut ja pylly alkaa tulla pyöreämmäksi. Satula-auto on tulossa kesäkuun puolessa välissä ja sitä ennen pitäisi pärjätä lainasatulalla ja keksiä rahaa uuteen käytettyyn satulaan.
Kaikista hienointa kisoissa on mahtava tunnelma!
Kaikista hienointa helatorstain kisapäivässä oli huomata, se yhteistyö ja yhteinen tunne, mikä oman, rakkaan ja tutun hevosen kanssa on. Se tunne, kun mennään yhdessä eteenpäin ja luotetaan toisiimme. Se kai tässä hevosen omistamisessa on parasta! <3Lisäksi täytyy mainita kisatunnelma, joka oli aivan katossa. Kaikki jännitti ja kannusti toisten suorituksia. Kaikki kisaajat tekivät mahtavat radat! Ei voi muuta sanoa kuin, että aivan loistavaa. Tätä lisää!!
Kiitos videosta ja valokuvista Nealle ja Annikalle!! <3
P.S. Minulla oli kaverin kisatakki lainassa ja ostan sen nyt häneltä edulliseen hintaa. Hi-hii, nyt mullakin on oma kisatakki!! =)
(Valkoiset hanskat ja oikeat saappaat enää puuttuvat).
Kirsi
No niin, nyt on verkattu riittävästi. |
Maneesissa odotetaan omaa vuoroa. Tässä kohtaa ei voisi jännittää yhtään enempää. |
Posetusta radan jälkeen. |
Loppuravit kentällä. |
Nyt voi jo hymyillä ja hengittääkin... |
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Ratsutusta ja kisatreeniä
Paronin ratsutus, day 2
Paronin ratsutuksen toinen päivä 5.5.2013 sujui vielä paremmin kuin ensimmäinen. Paroni liikkui hienosti ja takapää vieläkin paremmin, eikä hän kyseenalaistanut käskyjä. On se helppoa, kun se osaa. Ratsutuksen jälkeen Aippa käski vielä minut selkään ja menin vajaa puoli tuntia Aipan ohjauksessa. Sain todella hyviä vinkkejä kannusten käytöstä, kiittämisestä sekä ohjien pituudesta ja käytöstä. Aipan ratsutus oli todella positiivinen kokemus ja aion hyödyntää häntä jatkossakin.Helatorstain harjoituskoulukisoihin treenaamista
Tämä viikko on mennyt Aipan ja Annan ohjeita miettien ja kisatreenaten. Helatorstaina meidän tallilla on tallin sisäiset harjoituskoulukisat. Mukava mennä omalla porukalla niin ei ehkä jännitä niin paljoa. Meillä on tallilla oma koulutuomarikin omasta takaa, joten todella luksusta, kun on tallin omat kisat.Maanantaina ja tiistaina tein kunnon pitkät kisatreenit. Olin tyytyväinen viimeiseen 20 minuuttiin. Paroni liikkui kyllä hyvin koko ajan verrattuna aiempaan, mutta meni vasta lopussa "täydellisesti". Taso alkaa nousta, joten hyvään suoritukseen vaaditaan koko ajan enemmän. Treeneistä jäi kuitenkin hyvä fiilis, että ainakin tehdään huomattavasti parempi suoritus kuin viime kesänä.
Tänään keskiviikkona tein lyhyemmät kisatreenit ja lopuksi vielä loppukäynnit pellolla. Edelleen on hyvä fiilis lähteä huomenna kisoihin. Ja tänään muistin vielä radankin ulkoa, sillä vielä eilen unohtelin sen treenatessani. Rata meni tänään myös helpontuntuisesti kerrasti läpi ilman suurempi mokia, joten onnistumisen mahdollisuus on. =D
Vielä viime kesänä ajattelin, että kuinkahan tästä helppo C -radasta selvitään! Mutta nyt tiedän, että selviämme, ja voi mennä jopa nappiin, mutta aina on epäonnistumisen riski. Huomenna vaikeuksia tuottaa PISTEESTÄ laukannosto (helppo C:2) ja eteenpäin meno. Yritämme kuitenkin tehdä tarkat tiet ja sitä kautta kalastella pisteitä. Tämän kisakauden 2013 tavoite on saada helposta C:stä 60 % ja olisikin kiva, jos se tulisi nyt heti ekoista kisoista, niin loppu kisakauden voisi vaan "chillailla". Mutta olen tietenkin tyytyväinen hyväksyttyyn suoritukseen (50 % ->).
Kirsi
Paroni & Aippa 4.5.2013. |
lauantai 4. toukokuuta 2013
Paronin ratsutus 4.5.2013, day 1.
Paroni osallistui ensimmäistä kertaa Aipan (Sari Aimia) kaksipäiväiseen ratsutukseen. Tänään lauantaina 4.5.2013 oli ensimmäinen päivä ja huomenna harjoitukset jatkuvat.
Sain siis ihailla tänään woouuuu-huippu-kouluratsastusta. On se hienoo, kun sen osaa!! Aluksi Aippa sai käskeä Paronia eteen kunnolla, mutta ihmeen nopeasti Paroni ymmärsi yskän ja paineli hienosti eteen. Aippa kehuikin, että Paroni tuntuu hyvälle edestä, kun saa hänet ensin eteen.
Aippa myös neuvoi, että ohjat on pidettävä kädessä. Vaikka tuntuisi helpommalle antaa hieman löysää, jotta saa Paronia eteenpäin, niin ei. Ohjat on oltava kädessä!! Siten saa myös käteen tuntuman, että herra menee myös eteenpäin kunnolla.
Lisäksi Aippa käski mennä ilman raippaa, koska raipan kanssa pohkeet helposti unohtuu ja turvautuu liikaa raippaan. On opittava käyttämään pohkeita, jotta saa hevosen pohkeen eteen (ei raipan eteen). Eli ensi kerralla Kirsi laittaa pitkästä aikaa kannukset jalkaan ja jättää raipan kaappiin. Kyllä me vielä opitaan!
Kaikenkaikkiaan ratsutus oli mahti kokemus. Aippa on huisin hyvä ratsastaja ja Paroni sai kunnon treeniä. Nyt on hyvä maanantaista keskiviikkoon harjoitella koulukisoihin hyvin ratsitulla heppasella. Huomenna kuitenkin harjoitukset jatkuvat ja minä saatan myös päästä selkään. Jännää!!
Ratsutuksen jälkeen vein Partsan vielä ulkoilemaan tarhaan puhdas ja ehjä loimi sekä upo-uusi-riimu ja riimunaru päällä. Voipi olla, että muutaman tunnin päästä loimi on riekaleina ja riimu kurainen ja rikki. Poitsut on vähän taas kohnanneet tarhassa viime aikoina ja tarhan herruus on tainnut mennä uusiksi. Nimittäin kun vein Partsan tänään tarhaan ja olin irrottamassa riimua, niin entinen tarhan herra Eetu väisti heti Paronin nähtyään ruokakupilta ja meni hätistelemään Jopia. Jopi väisti Eetua ja näin tarhan uusi herruus on tullut Paronille, kakkosena Eetu ja kolmosena, ennen niin hurja, Jopi. Näin ne asiat laumassa etenee. Hienoa kuitenkin, että poitsuilla on seuraa toisistaan.
On kyllä ihanaa, kun alkaa olla jo kesä. Kenttä on kuiva ja pohja on hyvä. Ulkona sekä ratsu että ratsastaja tykkäävät mennä paremmin kuin maneesissa. Pikkuinen estekin on ilmestynyt kentälle, mikä lietsoo hyppyfiilistä. Kesä on parasta ratsastus aikaa!!
Kirsi
Aippa ja Paroni 4.5.2013. |
Aippa ja Paroni 4.5.2013. |
Aippa ja Paroni 4.5.2013. |
Aippa ja Paroni 4.5.2013. |
Aippa ja Paroni 4.5.2013. |
Aippa ja Paroni 4.5.2013. |
Paroni ja Kirsi 4.5.2013. |
Paroni ja Kirsi 4.5.2013. |
Ekaa kertaa Annan kouluvalmennuksessa 3.5.2013
Olin ekaa kertaa Anna Kyläkorven kouluvalkassa 3.5.2013. Oli aika luksusta tulla valmennukseen, sillä minua odotti huippuunsa laitettu ja verkattu heppanen tallilla. En päässyt töistä lähtemään riittävän ajoissa ja ihanainen Annika <3 laittoi Paronin minulle kuntoon: harjasi putipuhtaaksi (näillä keleillä siihen meneekin aikaa...), laittoi pintelit ja satulahuovan sävysävyyn ja verrytteli ulkokentällä hepan eteenpäinpyrkiväksi ja herkäksi pohkeelle. =)
Paroni olikin tosi kiva ja tuntui heti alkuun hyvälle. Annika oli tehnyt hyvää työtä Partsan kanssa. Ehdin juuri ja juuri saada itseni lämpimäksi muutamilla siirtymisillä ja kiihdyttelyillä ennen valmennuksen alkua.
Yleensä jännitän uusia valmentajia, mutta jostain syystä, Anna tuntui heti alkuun tosi kivalle ja helposti lähestyttävälle. Annalla on itselläänkin iso hevonen ja tunsi tarkkaan, tuskasi ison hevosen käynnistymisen ja ratsastettavuuden suhteen. Ja onhan hänellä kokemusta, koska on Master-tason valmentaja.
Tykkäsin kauheasti Annan valkasta, sillä tehtävät tukivat toisiaan, olivat omiaan hitaalle hevoselle, sain paljon hyviä ohjeita (mm. käsien asennosta ja paikasta) ja myös kehuja, mitä teen oikein (lantion "joustavuus"). Lisäksi harjoittelimme helatorstain tallimme sisäisiin harkkakisoihin helppo C:2 ohjelmaa. Joten näillä eväillä pääsimme Paronin kanssa aika hyvään suoritukseen ja ennen kaikkea tuntumaan. Tästä on varmempi mieli lähteä treenaamaan ensi viikolla (ma-ke aikana) helatorstain kisoihin.
Anna painotti mm. sitä, että kun Paroni lusmuaa niin käsketään kunnolla, jotta saadaan kunnon reaktio aikaiseksi. Tämän jälkeen kiitokseksi matkustetaan selässä. Käskyn ja kiitoksen ero pitää olla mahdollisimman suuri.
Ratsastaessani pidän helposti käsiäni suorassa. Olen oppinut tähän, sillä se tuntuu rentouttavan hartioitani. Nyt pitäisi kuitenkin oppia tästä pois ja laittaa sitä kulmaa sinne kyynärpäähän ja tuntemaan ne kyynärpäät. Lisäksi yläselkä on oltava kunnolla pystyssä, nyrkit kiinni ja peukalot kohti taivasta. Tätä saankin sitten treenata ihan uralla.
Muita treenattavia asioita ovat:
Anna myös kertoi, että kun hevonen kasvattaa lihaksiaan, se on aluksi tosi jäykkä. Tämä vie aina aikansa, että uudet lihakset vertyy. Tätä aikaa elämme juuri nyt Paronin kanssa. Tämän vuoden puolella on tullut todella paljon lihasta, ja sitä kautta myös jäykkyyttä lisää. Maikki tulee onneksi ensi viikolla taas hieromaan Paronin. Hieronta on otettu nyt säännölliseksi hoitotoimenpiteeksi kerran kuussa.
Toivon mukaan pääsen Annan valkkaan jatkossa säännöllisesti, sillä tunti todellakin motivoi minua yrittämään parhaani ja sain paljon hyviä eväitä itsenäiseen treenaamiseen. =)
Anna painotti mm. sitä, että kun Paroni lusmuaa niin käsketään kunnolla, jotta saadaan kunnon reaktio aikaiseksi. Tämän jälkeen kiitokseksi matkustetaan selässä. Käskyn ja kiitoksen ero pitää olla mahdollisimman suuri.
Ratsastaessani pidän helposti käsiäni suorassa. Olen oppinut tähän, sillä se tuntuu rentouttavan hartioitani. Nyt pitäisi kuitenkin oppia tästä pois ja laittaa sitä kulmaa sinne kyynärpäähän ja tuntemaan ne kyynärpäät. Lisäksi yläselkä on oltava kunnolla pystyssä, nyrkit kiinni ja peukalot kohti taivasta. Tätä saankin sitten treenata ihan uralla.
Muita treenattavia asioita ovat:
- nopeita puolipidätteitä molemmilla ohjilla yhtä aikaa
- pohkeen leveimmän kohdan paikallaan pitämistä hevosen kyljessä kiinni
- matkusta, ei pohjetta joka askeleella (kiittäminen)
- istutaan pepun päällä, peppu kiinni satulassa (ajatus, että istutaan satulan takaosassa)
- lantion asento (notko pois alaselästä, häntä koipien väliin, napa kohti selkään)
- polvi irti satulasta
- ympyrällä sisäpohje taivuttaa hevosen kahtia
- laukka-ravi siirtymisissä: muista lantio, napa kohti selkää, paljon nopeita puolipidätteitä, ulkokyynärpää ei saa valahtaa
- laukannostoissa pienempi jousto käsissä
- loppuraveissa haetaan vielä vauhti, pyöreä muoto sekä terävä (ei niinkään pitkä) askel
Anna myös kertoi, että kun hevonen kasvattaa lihaksiaan, se on aluksi tosi jäykkä. Tämä vie aina aikansa, että uudet lihakset vertyy. Tätä aikaa elämme juuri nyt Paronin kanssa. Tämän vuoden puolella on tullut todella paljon lihasta, ja sitä kautta myös jäykkyyttä lisää. Maikki tulee onneksi ensi viikolla taas hieromaan Paronin. Hieronta on otettu nyt säännölliseksi hoitotoimenpiteeksi kerran kuussa.
Toivon mukaan pääsen Annan valkkaan jatkossa säännöllisesti, sillä tunti todellakin motivoi minua yrittämään parhaani ja sain paljon hyviä eväitä itsenäiseen treenaamiseen. =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)