Paroni ei ole ryöstänyt 2,5 vuoteen kunnes tällä viikolla!
Olimme Jopin ja Outin kanssa sänkipellolla ja myös Kape ja Anniina liittyivät seuraamme siinä vähän myöhemmin. Paroni oli innoissaan ja nosteli jalkojaan kunnolla, joten uskalsin laukkailla huoletta pellolla.
Sitten yks kaks, kun laukkasin muista poispäin, Paroni alkoi punkea lapa edellä tallia kohden. En välittänyt siitä, vaan korjasin hevosta suoraan. Mutta yllättäen Paroni tekikin täyskäännöksen ja lähti ihan lapasesta. Ja sit muuten mentiin! Tulimme todella komeella laukalla, ketterästi kuin pantteri ja LUJAA kohti pellon toista päätä, jossa heppakamuset oli. Minulla oli hyvä istunta ja ohjat kädessä, mutta en siltikään mahtanut yhtään mitään! Yritin kyllä kiskoa ohjista ja sanoa rauhallisessa äänellä "prrrr, prrrrrr, prrrrr…", mutta en saanut kerrassa mitään vastausta. Paroni tuli nuoruuden innolla häntä tötteröllä täyttä laukkaa peltoa pitkin. Siinä ehdin kyllä jo miettiä, että onkohan tuo pelto kova, jos/kun tipun, toivottavasti ei tule (rodeo)pukkeja, maanantaina alkaa uusi työ, eikä olisi kauhean kiva aloittaa sitä käsi/jalka paketissa…. Onneksi Partsa tuli vaan LUJAA, eikä pukitellut, tms. typerää. Hänellä oli vain niiiiiiiin kivaa! :D
Onneksi sain viimein Partsan pysähtymään heppakamujen luokse, kun roikuin yhdessä ohjassa ja käänsin niin paljon kuin nyt toppavarustuksessa pystyin.
Oli se kyllä aika ylläri, että herra itse rauhallisuus intoutuu noin päästelemään. Ensi kerralla yritän muistaa nostaa pepun penkistä ja päästellä menemään sitten oikein kunnolla. Tällä kertaa en siinä tohinassa kyllä muistanut. :D
