Juhannus alkoi torstaina Kirsin ja Paronin estetunnilla ilta-auringossa
Olemme käyneet nyt kuukauden ajan torstaisin estetunnilla. Tunti meni ihan hyvin ja loppua kohden saatiin tosi hyviäkin pätkiä. Opettaja Titta naureskeli Kirsille, että Kirsistähän alkaa kuoriutua oikea esteratsastaja, kun tultiin hyvällä tiellä kunnon vauhdilla esteelle. =D Oli hauskaa ja onnistumiset lämmittää aina mieltä!
Menin tunnilla ekaa kertaa sarjaestettä, jonka väliin mahtui yksi laukka-askel, kun tuli reippaalla vauhdilla sisään. Sarjaesteen A-osa oli noin 30-40 cm ja B-osa noin 60-70 cm korkea. Hienosti päästiin senkin yli. Hyppääminen ja esteen korkeus ei ongelma yleensä olekaan, vaan se kaikki muu niiden esteiden välissä.
Juhannusratsastus polttavassa auringossa
Kirsin sisko Mari oli käymässä Porissa juhannuksena. Kirsi ja Mari kävivät perjantaina juhannusratsastuksella. Mari ei ole yli kymmeneen vuoteen käynyt hevosen selässä, muuta kuin muutamalla issikkavaelluksella, mutta hyvin sujui Mariltakin ratsastus. =D Mari sai oman hepan perjantaiksi, nimittäin suomenhevosen Jopin. Päivä oli todella kuuma ja saimme molemmat KUNNON rusketusrajat.
Juhannusmiehet juhannusbrunssilla.
Ilman satulaa höntsäilyä
Lauantaina Kirsi meni ensin kunnolla kaikki askellajit läpi, ettei Partsalta menisi koko juhannus ihan höntsäilyksi. Sen jälkeen Mari kokeili Paronia ja lopuksi mentiin molemmat vielä ilman satulaa. Oli meillä hauskaa, kun Mari ekaa kertaa laskeutui 180+ cm korkean hepan selästä, niin painovoima taisi tehdä tehtävänsä ja Mari istuikin yllättäen maassa. =D Paroni vaan katsoi, että mitä ihmettä sää siellä teet! Toinen laskeutuminen Paronin selästä sujui jo hienosti.
Ilman satulaa mentäessä laitoimme riimunarun kaulan ympäri, jotta oli edes joku (henkinen) tuki helpottamaan menoa. Ilman satulaa ratsastaminen kehittää kyllä tasapainoa todella hyvin! Kirsi uskaltautui jopa laukkaamaan lyhyen pätkän ilman satulaa. Vielä talvella 2011 mietin, etten koskaan edes ravaa ilman satulaa. Niin sitä vaan ajat muuttuvat pikku hiljaa.
Paroni ja Kirsi olivat Porin Ratsastuskeskuksen järjestämissä kouluratsastuksen harjoituskisoissa 16.6.2012. Nämä olivat Kirsin ensimmäiset koulukisat!
Jestas, kun oli tahmee suoritus, eikä oikee laukka noussu pienessä tilassa (kenttä oli pienempi kuin 20 x 40 m). Koko radan ajan tuntui, että Paronin jalat vaan vajoaa ja vajoaa yhä syvemmälle kentän juoksuhiekkaan. =D Mutta uskalsinpas osallistua!
Jostain se on lähdettävä!
Saimme Helppo C:2 2000 kouluohjelmasta tulokseksi 49,091 %. Arvostelussa luki "TYÖVOITTO!" Ja sitä se olikin. En saanut Paronia eteen sitten yhtään tippaakaan. Arvostelussa oli, että "jos saisit hevosen eteen numerot paranisivat huomattavasti". Eteenpäin menemisen lisäksi, en saanut oikeaa laukkaa nousemaan, kun tila tuntui loppuvan kesken. Oikea laukka on meille aina vaikeaa ja nyt sitten ekaa kertaa olin nostamassa sitä kouluaitojen sisäpuolella. Yritin nostaa oikeaa laukkaa useampaan kertaa, mutta Paroni tarjosi vasenta laukkaa ja lopuksi keskeytin tehtävän. Tätä täytyy kyllä reenata ihan omalla ajallakin.
Positiivisena yllätyksenä pysähdys ja peruutus sujui hienosti, vaikkakaan takajalat eivät ihan tasan olleetkaan. Harjoituksissa peruutus ei mennyt yhtä hyvin, joten olen oikein tyytyväinen siihen. Muita ihan positiivisia asioita voisivat olla radalle melko suora sisääntulo, täyskaartojen hyvät tiet, askeleen ok pidennykset ja keskiympyrä vasemmassa laukassa, ettei ihan koko suoritus nyt penkin alle mennyt. Jostakin se on vaan lähdettävä! Nämä oli minun ekat koulukisat.
Paroni ja Nea olivat Pauliina Marttilan estevalmennuksessa Luvialla 15.6.2012
Ihana hevonen ja super hyvä valmennus taas kerran!
Eli siis perjantaina suunnattiin luvialle Pauliinan estevalkkaan. Mua jännitti ihan sairaasti itteeni, mut hyvin kaikki suju. Lastaukset, valmennus jne. :)
Tehtiin perustehtäviä, kolmoissarjaa, suhteutettuja ja paljon pitkiä linjoja. Lopuksi mentiin rataa.
Paroni alusta asti melko kuuliainen ja reipas.Saatiin jo veryttelyssä hyvät ohjeet miten toimia ja saada iso hevonen vertymään. Muutamia todella loistavia hyppyjä ja muutenkin hyviä pätkiä tuli tunnin aikana.
Meidän rata lopputunnista nyt meni vähän suihkimalla, kun en oikeen itse jaksanut enää ratsastaa kunnolla ja hevonen jäi hiukan hitaaksi. Oli kyllä super kiltti ja nöyrä kun hyppäs kaikki esteet huolimatta siitä et ratsastaja vain keikku menossa mukana!
Valmennuksesta jäi todella positiivinen ja hyvä mieli! Lisää tätä ja onnistumisia :) Paroni on super!
Nea
Jaiks!!
Kuinka monta hoitajaa Paroni tarttee? - MONTA!
Huomaa Back On Track selänlämmitin. On muuten hyvä!
Tänään tallilla mun mielestä piiiitkästä aikaa (noin viikon "tauon" jälkeen). Kirsin kanssa oltiin puhuttu että Paronilla ilmeisesti havaittavissa ollut jumia, ristiselässä, jossain muualla? Tallille mentiin ja laitettiin BOT selkään puoleksi tunniksi, jonka aikana operoin Partsan harjan. Ihan hirveen pitkäks päässyt taas kasvamaan, vaikka justhan mä vasta sen leikkasin. Saatiin se onneks nyt kuntoon, ja heti näyttää koko hevonen paljon paremmalta! Samalla tuli plussana siedätyshoitoa käytävällä seisomiseen, kun ei oikeen herraa inspirois seisoa paikallaan. Ihmeen rauhallisesti se kyllä tänään seisoskeli ja pälyili muualla tallissa hääräävien ihmisten touhuja =)
Kun BOT oli ollut selässä tarpeeksi kauan, niin taas niinkuin muinakin edeltävinä päivinä juoksutusta liinassa. Mun silmään liikkui ihan kivasti, ehkä hieman jäykkä alussa, mutta niinhän se on aina. Varsinkin ton kokoisella hevosella. Liinasin molempiin suuntiin ravit ja laukat, että sain kunnolla liikkumaan eteen ja niin ikään myös alas. TODELLA kivan oloinen heppa oli mulla liinan toisessa päässä, olin ihan yllättynyt. Ei juurikaan edes yrittänyt mitään ketkuja tai kommelluksia tehä, vaikka tuo juoksutus on aina ollut Paronille "hankalaa".
Liinauksen jälkeen ratsastin muutamat kiekat ilman satulaa. Liikkui itse eteen, ja venytteli kaulaa. Mentiin vähän vastalaukkoja, ihan reilun pitkällä ohjalla. Olen nimittäin saanut neuvon, että vastalaukka on ihan parasta jumppaa, varsinkin hevosen ristiselälle ;) Paroni tyytyväisen olonen, vaikka ratsastaja keikku ja pomppi selässä puolelta toiselle :D En muistanutkaan et ilman satulaa ratsastus on NOIN haastavaa! HUH
Ratsituksen jälkeen laitettiin vielä BOT selkään reiluksi puoleksi tunniksi. Annoin myös elektrolyyttiä veden seassa, kun hikoilee niin paljon. Varsinkin näin kesäsellä.
Sinne se sitten jäi odottelemaan tyytyväisenä iltaheiniään. Toivotaan että huomenna näyttää liike vielä paremmalta! :)
Nea
Kirsi bongasi Kuolaimessa-blogista todella hyvän videon Eteen alas ratsastuksesta.
Kävin tänään ostamassa taisteluvälineet lihasjumeja vastaan. Päätin, että en lannistu tästä pienestä takaiskusta, vaikka harmittaakin, kun juuri päästiin hyvään reeniin. Onhan tässä jo viime sairaslomasta aikaa. Huoleton se on hevoseton, vai miten se menikään.
Taisteluvälineet lihasjumeja vastaan.
Kun pääsin tallille ja toin Paronin tarhasta karsinaan, herra päätti piehtaroida. Ja jäi sitten vielä jumiin seinää vasten. Paroni on varsinkin nuorena miehenä jäänyt usein piehtaroidessaan jalat seinälle jumiin, eikä ole päässyt sieltä omin keinoin ylös, vaan on joudutte liinalla kääntämään. Mutta nykyään aikuisiässä, hän on jo osannut itse taistella tiensä pystyasentoon. Kauraämpäri on antanut lisämotivaatiota ylös pääsemiseen. Mutta tänään ei auttanut edes kaurat, eikä myslit. Paroni oli selällään, ketarat kohti kattoa, nojaten karsinan seinää vasten. Ei auttanut, kun laittaa liinaa etujalan ympäri ja antaa liinalla pieni merkki, että nyt olis korkea aika nousta ylös. Ja johan auttoi. Paroni taisteli itsensä pinteestä, vaikka koville se näyttikin ottavan. =D
Tämän seikkailun jälkeen laitoin Paronille Back On Track (BOT) selänlämmittimen selkään ja fleeceloimen vielä päälle painamaan BOT selänlämmitintä selkään kunnolla kiinni. Annoin sen olla puoli tuntia ja sen jälkeen menin juoksettamaan. Juoksettamisen jälkeen pidin vielä toisen puoli tuntia BOT lämmitintä selässä fleecen kanssa. Lämmitintä saa käyttää alussa vain tunnin parin päivässä muutaman ensimmäisen päivän ajan ja sen jälkeen aikaa lisätään. BOT:ia käytetään useita tunteja päivässä kuuriluonteisesti: 2-3 viikkoa käyttöä ja sitten viikon tauko.
BOT selänlämmitin auttaa lihaskjumeihin.
Juoksettaessa Paroni oli hyväntuulinen, ei ollenkaan sairaanoloinen. Vasempaan kierrokseen Paroni oli selkeästi jäykkä, ei niinkään oikeaan kierrokseen. Ristiselkä tarvitsee kunnon jumppaa. Eiköhän se tästä taas.
Maanantaina Ina kävi pitämässä tunnin Nealle ja Partsalle sekä Sampalle ja Anulle. Minä olin kuunteluoppilaana ja imin kaiken tiedon itseeni. On kauhean tehokasta opiskella myös ihan näin maasta käsin, kun kuulee ohjeet ja samalla näkee ratsastajan vaikutuksen hevoseen.
Ina kävi myös itse selässä ja näytti, mitä kuuluu tehdä ja mikä toimii parhaiten Paronilla. On paljon helpompi luottaa neuvoihin, jotka antaa ihminen, joka on oikeasti käynyt Paronin selässä ja tietää herran metkut ja mistä narusta vetää.
Tunnin suurin anti oli, että ratsastaja ottaa ohjasotteen ja hevonen mukautuu siihen. Ohjat pitää olla kädessä, eikä lepattaa tuulessa. Ulko-ohja on aina tiukka, sisäohja saattaa välillä myödätä, mutta ulko-ohja on ja pysyy.
Nea ja Paroni menivät todella hienosti ja tunnista jäi hyvä fiilis kaikille.
Tiistaina 29.5. eiliset opit käyttöön
Tiistaina nousin sitten itse selkään ja pääsin kokeilemaan onnistunko samassa missä Nea maanantaina. Ja sehän sujui yllättävän hyvin. Löysin mielestäni oikean ohjastuntuman ja Paronin verryttyä sujui entistä paremmin. Tunne ainakin oli hyvä. Ei olisi vielä kuukausi, pari sitten, uskonut, että meikäläinen menee Paronilla vastalaukka kaaria molempiin suuntiin.
Tässä pieni videon pätkä oppimispäiväkirjaani. Positiivisena huomiona, oma istunta on parantunut, vaikkakin kaikissa videoissa näkee aina vain ja ainoastaan virheitä, että oikein hirvittää katsoa. Mutta ehkä niitä virheitä muistelee sitten vuosien päästä naureskellen, että noinko sitä silloin on menty...
Keskiviikkona 30.5. pienryhmätunnilla lisää hikoilua
Keskiviikkona olin Heidin pienryhmätunnilla ekaa kertaa.
Heidin tunnilla sain muistutusta monestakin asiasta, mutta itselle päällimmäiseksi jäivät mieleen:
Kädet ovat samalla tasolla ja kohdalla, molemmin puolin säkää. Kädet eivät nouse, eivät ole eri paria, eivätkä mene sään yli väärälle puolelle.
Hevonen mukautuu ohjasotteeseen (sama mitä Ina painotti maanantaina).
Ulkopohje, ulkopohje, ulkopohje kääntää ympyrällä.
Ulko-ohja on ja pysyy (sama mitä Ina painotti maanantaina).
Kädet ja kroppa ovat irrallaan toisistaan. Käsi ei heilu kropan mukana. Käsi pysyy paikallaan.
Korsetti pitää saada kuntoon, että jaksaa istua, istua, istua ja istua.
Hevonen alla liikkuu, mutta oma istunta on passiivinen.
Hevonen ratsastetaan ensin rennoksi ja sitten aloitetaan työskentely.
Tarvitsen selkeästi lisää kuntoa ja lihaksia suorittamaan näitä asioita, mutta näihin pyritään.
Parhaiten onnistuimme laukannostoissa, vaikkakin ne olisivat voineet mennä enemmän eteen, eikä ylös. Laukan tahti sai myös kehuja Heidiltä. Paroni meni välillä oikein kivojakin pätkiä. =)
Torstaina 31.5. hyppäsin ekaa kertaa OKSERIn
Ei siinä esteratsastuksessa taida muuten eteenpäin päästä, ellei raahaa takamustaan estetunnille tai -valmennuksiin. Aloitimme Paronin kanssa vakkarina torstain estetunnilla.
Estetunnilla hyppäsimme ristikkosta 40-50 cm esteisiin. Suurin osa esteistä oli pystyesteitä, mutta joukossa oli yksi okseri. En ollut aiemmin hypännyt koskaan okseria, koska ne näyttävät pelottavilta, vaikka olisivat pienenä ristikkona. =D Ratsastusopettaja Titan läsnäolo ja ohjeet saivat kuitenkin oloni luottavaiseksi ja loikkasimme okserin yli useita kertoja. Eikä se niin pahalle tuntunut miltä ehkä näytti. Taas yksi pelkokerroin tehtävä suoritettu!
Pääsimme kaikista esteistä yli, vaikkakaan suoritukset eivät olleet mitään tyylikkäitä, mutta yli kuitenkin. Lopussa vauhti oli jo todella hyvä, Paroni oli herkkä pohkeelle ja tunne oli loistava. Ihana fiilis!
Perjantaina 1.6. laukkasin ILMAN SATULAA. Varsinaista tätiextreme!
Menin tallilla huippu väsyneenä, ihan vaan tekemään Paronin iltaruuat, mutta kun näin Jopin ja Outin kentällä ilman satulaa, niin en voinut vastustaa kiusausta mennä ilman satulaa. Hain Paronin tarhasta ja laitoin vain suitset päähän. Outi punttasi minut Paronin selkään ja sit mentiin. Olin aivan kauhusta jäykkänä. En uskaltanu ottaa edes käyntiaskelta. Tuntui, että nyt muuten tipun heti, jos Paroni lähtee kävelemään. Iiik! Huono idea! Haluan satulan! Tulen alas samantien! Näitä ajatuksia päässäni pyöri, mutta Outin rohkaisemana lähdin varovasti käynnillä etenemään. Oli todella vaikea rentoutua, koska luulin tippuvani joka askeleella.
Pikku hiljaa lähdin hakemaan rentoutumista ja uskaltamaan enemmän ja enemmän. Kohta me jo ravattiin pikkuisen ja sitten vähän enemmän. Lopuksi otin vielä lyhyen lyhyitä laukkapätkiä ja se oli kivaa. Laukassa on paljon helpompi istua kuin ravissa, joka pompottaa puolelta toiselle. Minulla oli tukena ja turvana riimunaru solmittuna Paronin kaulan ympäri, joka toimi hyvänä apuvälineenä.
Paroni oli koko ratsastuksen ajan yli varovainen. Se varmaan ajatteli, et nyt pitää mennä ihan hipi hiljaa, kun tuo täti kyllä tulee tuolta selästä alas hetkenä minä hyvänsä.
Ilman satulaa meneminen on loistavaa tasapainoharjoittelua. Tätä pitäisi tehdä useammin. Olen mennyt Paronilla ilman satulaa vain kerran aikaisemmin, tammikuussa 2011, eli reilu vuosi sitten, ennen onnettomuutta. Tuntuu hienolle rohkaistua ja uskaltaa tehdä asioita, jotka pelottavat aluksi.
Lauantaina 2.6. esterataharjoituksissa lisää kokemusta estekisojen varalle
Lauantaina satoi vettä ja olisi halunnut vaan käpertyä sohvalle viltin alle, eikä todellakaan mennä tallille. Olin kuitenkin ilmoittautunut esterataharjoituksiin ja tiesin, että sateen takia, ne ovat varmaan maneesissa. Olisin sata kertaa mieluummin hypännyt kentällä,vaikka kaatosateessa kuin maneesissa. Maneesissa ei ole tilaa kääntää isolla hevosella, Paroni ei ole kovin innokas menijä maneesissa ja koska reilu vuosi sitten sattunut ratsastusonnettomuus tapahtui maneesissa, en ole mikään maneesin ystävä.
Alkuverkan jälkeen päästiin Paronin kanssa tunnelmaan. Menossa oli mukana meidän lisäksi kahdeksan tallityttöä omilla ja tallin opetushevosilla. He olivat ehkä hieman ihmeissään, että mitä toi täti täällä tekee. =D
Hyppäsimme Paronin kanssa luokat 30 cm, 50 cm ja 60 cm. Ei mitenkään tyylikkäästi, sillä välillä mentiin ravilla, välillä laukalla, välillä tuli stoppi ja kesken radan Paronin piti myös pysähtyä kakkimaankin. =D Mutta lähdöstä maaliin radan kaikki 13 estettä! Jostakin se on lähdettävä. Joka luokassa oli sarjaeste ja luokassa 60 cm oli myös okseri, eikä se pelottanut yhtään. Ratsastettavat tiet olivat – kuten arvata saattaa – todella tiukkoja.
Rataharjoitukset ovat todella hyvää reeniä meille mahdollisia tulevia kisoja varten, sillä jouduimme odottelemaan paikallaan omaa vuoroamme ja maneesissa raikui taputukset ja suosionosoitukset, kun iloitsimme toistemme hienoista suorituksista. Tätä lisää!
Sunnuntaina 3.6. Paronin ristiselkä oli aivan jumissa
Sunnuntaina mentiin Outin kanssa ratsimaan. Meidän oli pakko mennä maneesiin, koska sade oli tehnyt ison kentän pohjasta liian pehmeän ja yläkentän pohjasta liian kovan. Paronista huomasi heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Paroni ei halunnut mennä, kiukutteli ja heilutteli häntää. Pyysin Outia selkään, että kuvittelenko vain kaiken. Outi kipusi selkään ja totesi saman, että Paroni on todella jumissa. Takapää ei liikkunut senkään vertaa mitä yleensä. Outi jumppasi Paronia ja sai hummaa jo vetreämmäksi pikku hiljaa. Minä menin sillä välin Jopilla, joka on Outin ihana suomenhevonen.
Kyllä ottaa päähän ihan hirvittävästi!! Mutta ei auta, kun alkaa jumppaamaan ristiselkää kuntoon. Ristiselkä on voinut mennä jumiin monestakin syystä: sateinen keli, kaksi päivää ratsastusta ahtaassa maneesissa ei niin hyvällä pohjalla, ollaan hypätty tällä viikolla kaksi päivää ja rataharjoitukset oli aavistuksen rankemmat reenit, mitä normaalisti.
Tällaista se on hevosen omistajan elämä. Pitäisi muistaa olla super tyytyväinen jo siihen, että hevonen on terve!
.JPG)
