Vitsi mikä ihana viikko Kirsillä ja Paronilla on takana, kunnes...

Maanantaina 28.5. kuunteluoppilaana

Maanantaina Ina kävi pitämässä tunnin Nealle ja Partsalle sekä Sampalle ja Anulle. Minä olin kuunteluoppilaana ja imin kaiken tiedon itseeni. On kauhean tehokasta opiskella myös ihan näin maasta käsin, kun kuulee ohjeet ja samalla näkee ratsastajan vaikutuksen hevoseen.

Ina kävi myös itse selässä ja näytti, mitä kuuluu tehdä ja mikä toimii parhaiten Paronilla. On paljon helpompi luottaa neuvoihin, jotka antaa ihminen, joka on oikeasti käynyt Paronin selässä ja tietää herran metkut ja mistä narusta vetää.

Tunnin suurin anti oli, että ratsastaja ottaa ohjasotteen ja hevonen mukautuu siihen. Ohjat pitää olla kädessä, eikä lepattaa tuulessa. Ulko-ohja on aina tiukka, sisäohja saattaa välillä myödätä, mutta ulko-ohja on ja pysyy.

Nea ja Paroni menivät todella hienosti ja tunnista jäi hyvä fiilis kaikille.

Tiistaina 29.5. eiliset opit käyttöön

Tiistaina nousin sitten itse selkään ja pääsin kokeilemaan onnistunko samassa missä Nea maanantaina. Ja sehän sujui yllättävän hyvin. Löysin mielestäni oikean ohjastuntuman ja Paronin verryttyä sujui entistä paremmin. Tunne ainakin oli hyvä. Ei olisi vielä kuukausi, pari sitten, uskonut, että meikäläinen menee Paronilla vastalaukka kaaria molempiin suuntiin.

Tässä pieni videon pätkä oppimispäiväkirjaani. Positiivisena huomiona, oma istunta on parantunut, vaikkakin kaikissa videoissa näkee aina vain ja ainoastaan virheitä, että oikein hirvittää katsoa. Mutta ehkä niitä virheitä muistelee sitten vuosien päästä naureskellen, että noinko sitä silloin on menty... 

Keskiviikkona 30.5. pienryhmätunnilla lisää hikoilua

Keskiviikkona olin Heidin pienryhmätunnilla ekaa kertaa.

Heidin tunnilla sain muistutusta monestakin asiasta, mutta itselle päällimmäiseksi jäivät mieleen:

• Kädet ovat samalla tasolla ja kohdalla, molemmin puolin säkää. Kädet eivät nouse, eivät ole eri paria, eivätkä mene sään yli väärälle puolelle.
• Hevonen mukautuu ohjasotteeseen (sama mitä Ina painotti maanantaina).
• Ulkopohje, ulkopohje, ulkopohje kääntää ympyrällä.
• Ulko-ohja on ja pysyy (sama mitä Ina painotti maanantaina).
• Kädet ja kroppa ovat irrallaan toisistaan. Käsi ei heilu kropan mukana. Käsi pysyy paikallaan.
• Korsetti pitää saada kuntoon, että jaksaa istua, istua, istua ja istua.
• Hevonen alla liikkuu, mutta oma istunta on passiivinen.
• Hevonen ratsastetaan ensin rennoksi ja sitten aloitetaan työskentely.

Tarvitsen selkeästi lisää kuntoa ja lihaksia suorittamaan näitä asioita, mutta näihin pyritään.

Parhaiten onnistuimme laukannostoissa, vaikkakin ne olisivat voineet mennä enemmän eteen, eikä ylös. Laukan tahti sai myös kehuja Heidiltä. Paroni meni välillä oikein kivojakin pätkiä. =)

Torstaina 31.5. hyppäsin ekaa kertaa OKSERIn

Ei siinä esteratsastuksessa taida muuten eteenpäin päästä, ellei raahaa takamustaan estetunnille tai -valmennuksiin. Aloitimme Paronin kanssa vakkarina torstain estetunnilla.

Estetunnilla hyppäsimme ristikkosta 40-50 cm esteisiin. Suurin osa esteistä oli pystyesteitä, mutta joukossa oli yksi okseri. En ollut aiemmin hypännyt koskaan okseria, koska ne näyttävät pelottavilta, vaikka olisivat pienenä ristikkona. =D Ratsastusopettaja Titan läsnäolo ja ohjeet saivat kuitenkin oloni luottavaiseksi ja loikkasimme okserin yli useita kertoja. Eikä se niin pahalle tuntunut miltä ehkä näytti. Taas yksi pelkokerroin tehtävä suoritettu!

Pääsimme kaikista esteistä yli, vaikkakaan suoritukset eivät olleet mitään tyylikkäitä, mutta yli kuitenkin. Lopussa vauhti oli jo todella hyvä, Paroni oli herkkä pohkeelle ja tunne oli loistava. Ihana fiilis!  

Perjantaina 1.6. laukkasin ILMAN SATULAA. Varsinaista tätiextreme!

Menin tallilla huippu väsyneenä, ihan vaan tekemään Paronin iltaruuat, mutta kun näin Jopin ja Outin kentällä ilman satulaa, niin en voinut vastustaa kiusausta mennä ilman satulaa. Hain Paronin tarhasta ja laitoin vain suitset päähän. Outi punttasi minut Paronin selkään ja sit mentiin. Olin aivan kauhusta jäykkänä. En uskaltanu ottaa edes käyntiaskelta. Tuntui, että nyt muuten tipun heti, jos Paroni lähtee kävelemään. Iiik! Huono idea! Haluan satulan! Tulen alas samantien! Näitä ajatuksia päässäni pyöri, mutta Outin rohkaisemana lähdin varovasti käynnillä etenemään. Oli todella vaikea rentoutua, koska luulin tippuvani joka askeleella. 

Pikku hiljaa lähdin hakemaan rentoutumista ja uskaltamaan enemmän ja enemmän. Kohta me jo ravattiin pikkuisen ja sitten vähän enemmän. Lopuksi otin vielä lyhyen lyhyitä laukkapätkiä ja se oli kivaa. Laukassa on paljon helpompi istua kuin ravissa, joka pompottaa puolelta toiselle. Minulla oli tukena ja turvana riimunaru solmittuna Paronin kaulan ympäri, joka toimi hyvänä apuvälineenä.

Paroni oli koko ratsastuksen ajan yli varovainen. Se varmaan ajatteli, et nyt pitää mennä ihan hipi hiljaa, kun tuo täti kyllä tulee tuolta selästä alas hetkenä minä hyvänsä. 

Ilman satulaa meneminen on loistavaa tasapainoharjoittelua. Tätä pitäisi tehdä useammin. Olen mennyt Paronilla ilman satulaa vain kerran aikaisemmin, tammikuussa 2011, eli reilu vuosi sitten, ennen onnettomuutta. Tuntuu hienolle rohkaistua ja uskaltaa tehdä asioita, jotka pelottavat aluksi.   

Lauantaina 2.6. esterataharjoituksissa lisää kokemusta estekisojen varalle

Lauantaina satoi vettä ja olisi halunnut vaan käpertyä sohvalle viltin alle, eikä todellakaan mennä tallille. Olin kuitenkin ilmoittautunut esterataharjoituksiin ja tiesin, että sateen takia, ne ovat varmaan maneesissa. Olisin sata kertaa mieluummin hypännyt kentällä,vaikka kaatosateessa kuin maneesissa. Maneesissa ei ole tilaa kääntää isolla hevosella, Paroni ei ole kovin innokas menijä maneesissa ja koska reilu vuosi sitten sattunut ratsastusonnettomuus tapahtui maneesissa, en ole mikään maneesin ystävä.

Alkuverkan jälkeen päästiin Paronin kanssa tunnelmaan. Menossa oli mukana meidän lisäksi kahdeksan tallityttöä omilla ja tallin opetushevosilla. He olivat ehkä hieman ihmeissään, että mitä toi täti täällä tekee. =D 

Hyppäsimme Paronin kanssa luokat 30 cm, 50 cm ja 60 cm. Ei mitenkään tyylikkäästi, sillä välillä mentiin ravilla, välillä laukalla, välillä tuli stoppi ja kesken radan Paronin piti myös pysähtyä kakkimaankin. =D Mutta lähdöstä maaliin radan kaikki 13 estettä! Jostakin se on lähdettävä. Joka luokassa oli sarjaeste ja luokassa 60 cm oli myös okseri, eikä se pelottanut yhtään. Ratsastettavat tiet olivat – kuten arvata saattaa – todella tiukkoja.

Rataharjoitukset ovat todella hyvää reeniä meille mahdollisia tulevia kisoja varten, sillä jouduimme odottelemaan paikallaan omaa vuoroamme ja maneesissa raikui taputukset ja suosionosoitukset, kun iloitsimme toistemme hienoista suorituksista. Tätä lisää!

Sunnuntaina 3.6. Paronin ristiselkä oli aivan jumissa

Sunnuntaina mentiin Outin kanssa ratsimaan. Meidän oli pakko mennä maneesiin, koska sade oli tehnyt ison kentän pohjasta liian pehmeän ja yläkentän pohjasta liian kovan. Paronista huomasi heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Paroni ei halunnut mennä, kiukutteli ja heilutteli häntää. Pyysin Outia selkään, että kuvittelenko vain kaiken. Outi kipusi selkään ja totesi saman, että Paroni on todella jumissa. Takapää ei liikkunut senkään vertaa mitä yleensä. Outi jumppasi Paronia ja sai hummaa jo vetreämmäksi pikku hiljaa. Minä menin sillä välin Jopilla, joka on Outin ihana suomenhevonen.

Kyllä ottaa päähän ihan hirvittävästi!! Mutta ei auta, kun alkaa jumppaamaan ristiselkää kuntoon. Ristiselkä on voinut mennä jumiin monestakin syystä: sateinen keli, kaksi päivää ratsastusta ahtaassa maneesissa ei niin hyvällä pohjalla, ollaan hypätty tällä viikolla kaksi päivää ja rataharjoitukset oli aavistuksen rankemmat reenit, mitä normaalisti.

Tällaista se on hevosen omistajan elämä. Pitäisi muistaa olla super tyytyväinen jo siihen, että hevonen on terve!