Ajatuksissa koulukisat osa 1

Ratsastusseuramme Porin Ratsastajat järjestävät kouluratsastuksen seurakisat lauantaina 25.8.2012. Kovasti tekisi mieli osallistua, mutta en tiedä riittääkö rohkeus.

Olen yrittänyt nyt kerätä rohkeutta ja tsempannut itseäni ajatuksissa koulukisat.

Tavoitteeni tuleviin koulukisoihin:

• Uskaltaa näyttää naamaansa kouluaitojen sisäpuolella.
• Saada hyväksytty tulos helposta C:stä.

(Henkinen) valmistautuminen kisoihin aloitettu

Sunnuntaina 15.7.2012 kaivoin koulusatulan hämähäkinseittien alta

Nyt olen mennyt niin kauan ihanalla estesatulallamme, että pakko kaivaa koulupenkki alle, jos aikoo edes yrittää uskaltaa mennä koulukisoihin. Tänään haettiin siis vaan kouluistuntaa, herkkyyttä ja tehtiin laukannostoja, kun aiemmissa koulukisoissa oikea laukka ei noussut. Oikea laukka ja hevosen meneminen kunnolla eteen ovat varmasti tärkeimmät reenattavat asiat tuleviin kisoihin.

Ratsastaessani kuulen Piia Pantsun sanat:

"Kenenkään jalat ei makaa löysänä siellä, vaan kaikkien jalat työstää hevosta eteenpäin."

Maanantaina 16.7.2012 sain Partsan kunnolla eteen ratsastustunnilla

Maanantaina oltiin Heidin tunnilla maneesissa. Partsa meni pitkästä aikaa kuin kouluponi. Alusta asti taas aavistuksen helpommin eteen kuin ennen. Laukannostoista Paroni oikein innostui. Ratsastuksen ope Heidikin sanoi, että onpas se Paroni nyt säpäkän oloinen (verrattuna aiempaan).

Olen harmitellut, kun en osaa pitää ohjia kädessäni. Ja jos saan pidettyä, niin en ainakaan saa Paronia kuolaimelle lyhyellä ohjalla. Tällä kertaa kuitenkin sain pidettyä lyhyet ohjat paremmin koko tunnin ajan. Aluksi Paroni vastusteli, mutta kun vaan jaksoin uskoa, että kyllä tämä tästä vielä iloksi (ehkä) muuttuu, niin johan helpotti ja Paroni myötäsi viimein.

Mutta kyllä siinä uskoa tarvitaan! Sinnikkäästi vaan ohjat kunnolla käteen, kädet lähellä toisiaan ihan paikallaan, pohkeella eteen, käsi hiljaa, paino mahdollisimman takana takajalkojen päällä. Jes, selkä nousee ja niska alkaa pikku hiljaa myödätä. Sitten olikin taas helpompi ratsastaa ja istua. 

Tiistaina 17.7.2012 ohjat olivat taas omilla teillään

Tekisi mieli huutaa: "Ota nyt ne ohjat käteen nainen!!" Taas ohjat liukui käsistä ja pitkällä ohjalla ei esim. laukkaa voi nostaa suoralla hevosella. Aaaaaargh!! Koska mä oikein opin??!!?? No, kai se on helppo puksuttaa, vaan omalla mukavuusalueella pitkällä ohjalla. 

Tämän hetkisiä ajatuksia kisoista:

• Otan ohjat kunnolla käteen.
• Reenaan kisoihin paljon laukannostoja.
• Teen hyvät tiet.
• Saan Paronin niin hyvin eteen kuin vaan mahdollista.

Alla kuva ja videota tiistain reeneistä. Siskoni Mari oli käymässä Porissa (Jazzeilla) ja kuvasi meitä.

Keskiviikkona 18.7.2012 pienryhmätunnilla kunnon vauhti päällä

Saatiin Paronin kanssa oikein kunnon vauhti päälle pienryhmätunnilla ratsastuksen ope Heidin ruoskimana. Ei olla semmosta vauhtia varmaan ennen päästykään, ehkä. Kuvista ja ihan videon alustakin näkee, että nyt on menty kunnolla eteen. Ja sain ratsastettua Paronia lyhyellä ohjalla onnistuneesti. Ha-haa!

Hetkessä tuo eteenpäin meneminen ei kyllä tapahdu. Hevonen täytyy kunnolla verkata (varsinkin ison hevosen verkkaaminen vie aikaa), ottaa siirtymisiä ja kiihdytellä, jotta riittävä vauhti löytyisi.
Paroni liikkui hyvin eteen ja olin omaan istuntaankin tyytyväinen. Vaikkakin välillä tasapaino meni kirjaimellisesti reisille, koska menimme ilman jalkkareita ja Paronin ravi laukan jälkeen on aika pompottavaa. Mutta sain alaselkäni paremmin hallittua, eikä se joustanut niin yli tällä kertaa. Hauska tämä ratsastus, kun toisesta ääripäästä mennään toiseen, ennenkö sopiva tila löytyy. Muistan, kun menin vuokra-arabillani Astorialla syksyllä 2009 ja koko selkäni oli aivan tönkkö. Ei muuten joustanut mihinkään suuntaan. Nyt sitten helposti yli joustan selällä, enkä ole jäntevä. No, nyt pitää vaan ottaa takapakkia siihen jäykempään suuntaan, niin kyllä se tästä. 

Menimme melkein koko tunnin ilman jalustimia ja kiihdyttelyn lisäksi menimme pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa sekä laukkaa ilman jalustimia. Ravissa pohkeenväistö on kyllä hankalaa, varsinkin ilman jalustimia, koska pelottaa, että nyt mää muuten tipun ihan just. =D 

Tunti oli oikein mukava. Tykkään vauhdikkaista tunneista. 

Vielä muistutukseksi itselleni, reenattava hevosen ratsastamista ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin kaikissa askellajeissa.

MIKSI ihmeessä tällanen vanha täti leikkii vielä heppatyttöä???!!!

Olen aina halunnut harrastuksen, joka olisi intohimoni. Sellaista ei ole tullut koskaan aiemmin vastaan, kun vasta aikuisiällä. Nyt, kun saan harrastaa oikein olan takaa ja hevosista on tullut elämäntapani, saan viimein toteuttaa haaveeni. Saan kerrankin harrastaa, kisata ja kehittyä ratsastajana. Voiko parempaa olla!!??!! Olen ylittänyt itseni monia kertoja ja oppinu uusia asioita. Voiko parempaa toivoa? Tätä minä haluan tehdä nyt.

Elämän tarkoitus on tehdä unelmista totta! Vielä kun olisi enemmän rahaa ja aikaa valmentautumiseen. Tarvitsisin ratsastuksen personal trainerin, jotta edistyisin paremmin. Plaah.... No, ehkä joku päivä sekin on mahdollista, kuka ikinä tietää. Haaveista ei kannata luopua ikinä.

Siskon kanssa ollaan puhuttu ja suunniteltu Miamin matkaa. Se olisi kyllä aika helmee. Ja aika hulppeen matkanhan sitä olisi saanut kesälomarahoillaan, mutta ei. Täti osti mieluummin kaksi satulaa kesälomarahoilla.

En suostu unelmoimaan elämääni, vaan elän unelmaani. Sen saavuttaminen on ollu aina mulle maali.

-Cheek, JippiKayJei-

Vitsi mikä ihana viikko Kirsillä ja Paronilla on takana, kunnes...

Maanantaina 28.5. kuunteluoppilaana

Maanantaina Ina kävi pitämässä tunnin Nealle ja Partsalle sekä Sampalle ja Anulle. Minä olin kuunteluoppilaana ja imin kaiken tiedon itseeni. On kauhean tehokasta opiskella myös ihan näin maasta käsin, kun kuulee ohjeet ja samalla näkee ratsastajan vaikutuksen hevoseen.

Ina kävi myös itse selässä ja näytti, mitä kuuluu tehdä ja mikä toimii parhaiten Paronilla. On paljon helpompi luottaa neuvoihin, jotka antaa ihminen, joka on oikeasti käynyt Paronin selässä ja tietää herran metkut ja mistä narusta vetää.

Tunnin suurin anti oli, että ratsastaja ottaa ohjasotteen ja hevonen mukautuu siihen. Ohjat pitää olla kädessä, eikä lepattaa tuulessa. Ulko-ohja on aina tiukka, sisäohja saattaa välillä myödätä, mutta ulko-ohja on ja pysyy.

Nea ja Paroni menivät todella hienosti ja tunnista jäi hyvä fiilis kaikille.

Tiistaina 29.5. eiliset opit käyttöön

Tiistaina nousin sitten itse selkään ja pääsin kokeilemaan onnistunko samassa missä Nea maanantaina. Ja sehän sujui yllättävän hyvin. Löysin mielestäni oikean ohjastuntuman ja Paronin verryttyä sujui entistä paremmin. Tunne ainakin oli hyvä. Ei olisi vielä kuukausi, pari sitten, uskonut, että meikäläinen menee Paronilla vastalaukka kaaria molempiin suuntiin.

Tässä pieni videon pätkä oppimispäiväkirjaani. Positiivisena huomiona, oma istunta on parantunut, vaikkakin kaikissa videoissa näkee aina vain ja ainoastaan virheitä, että oikein hirvittää katsoa. Mutta ehkä niitä virheitä muistelee sitten vuosien päästä naureskellen, että noinko sitä silloin on menty... 

Keskiviikkona 30.5. pienryhmätunnilla lisää hikoilua

Keskiviikkona olin Heidin pienryhmätunnilla ekaa kertaa.

Heidin tunnilla sain muistutusta monestakin asiasta, mutta itselle päällimmäiseksi jäivät mieleen:

• Kädet ovat samalla tasolla ja kohdalla, molemmin puolin säkää. Kädet eivät nouse, eivät ole eri paria, eivätkä mene sään yli väärälle puolelle.
• Hevonen mukautuu ohjasotteeseen (sama mitä Ina painotti maanantaina).
• Ulkopohje, ulkopohje, ulkopohje kääntää ympyrällä.
• Ulko-ohja on ja pysyy (sama mitä Ina painotti maanantaina).
• Kädet ja kroppa ovat irrallaan toisistaan. Käsi ei heilu kropan mukana. Käsi pysyy paikallaan.
• Korsetti pitää saada kuntoon, että jaksaa istua, istua, istua ja istua.
• Hevonen alla liikkuu, mutta oma istunta on passiivinen.
• Hevonen ratsastetaan ensin rennoksi ja sitten aloitetaan työskentely.

Tarvitsen selkeästi lisää kuntoa ja lihaksia suorittamaan näitä asioita, mutta näihin pyritään.

Parhaiten onnistuimme laukannostoissa, vaikkakin ne olisivat voineet mennä enemmän eteen, eikä ylös. Laukan tahti sai myös kehuja Heidiltä. Paroni meni välillä oikein kivojakin pätkiä. =)

Torstaina 31.5. hyppäsin ekaa kertaa OKSERIn

Ei siinä esteratsastuksessa taida muuten eteenpäin päästä, ellei raahaa takamustaan estetunnille tai -valmennuksiin. Aloitimme Paronin kanssa vakkarina torstain estetunnilla.

Estetunnilla hyppäsimme ristikkosta 40-50 cm esteisiin. Suurin osa esteistä oli pystyesteitä, mutta joukossa oli yksi okseri. En ollut aiemmin hypännyt koskaan okseria, koska ne näyttävät pelottavilta, vaikka olisivat pienenä ristikkona. =D Ratsastusopettaja Titan läsnäolo ja ohjeet saivat kuitenkin oloni luottavaiseksi ja loikkasimme okserin yli useita kertoja. Eikä se niin pahalle tuntunut miltä ehkä näytti. Taas yksi pelkokerroin tehtävä suoritettu!

Pääsimme kaikista esteistä yli, vaikkakaan suoritukset eivät olleet mitään tyylikkäitä, mutta yli kuitenkin. Lopussa vauhti oli jo todella hyvä, Paroni oli herkkä pohkeelle ja tunne oli loistava. Ihana fiilis!  

Perjantaina 1.6. laukkasin ILMAN SATULAA. Varsinaista tätiextreme!

Menin tallilla huippu väsyneenä, ihan vaan tekemään Paronin iltaruuat, mutta kun näin Jopin ja Outin kentällä ilman satulaa, niin en voinut vastustaa kiusausta mennä ilman satulaa. Hain Paronin tarhasta ja laitoin vain suitset päähän. Outi punttasi minut Paronin selkään ja sit mentiin. Olin aivan kauhusta jäykkänä. En uskaltanu ottaa edes käyntiaskelta. Tuntui, että nyt muuten tipun heti, jos Paroni lähtee kävelemään. Iiik! Huono idea! Haluan satulan! Tulen alas samantien! Näitä ajatuksia päässäni pyöri, mutta Outin rohkaisemana lähdin varovasti käynnillä etenemään. Oli todella vaikea rentoutua, koska luulin tippuvani joka askeleella. 

Pikku hiljaa lähdin hakemaan rentoutumista ja uskaltamaan enemmän ja enemmän. Kohta me jo ravattiin pikkuisen ja sitten vähän enemmän. Lopuksi otin vielä lyhyen lyhyitä laukkapätkiä ja se oli kivaa. Laukassa on paljon helpompi istua kuin ravissa, joka pompottaa puolelta toiselle. Minulla oli tukena ja turvana riimunaru solmittuna Paronin kaulan ympäri, joka toimi hyvänä apuvälineenä.

Paroni oli koko ratsastuksen ajan yli varovainen. Se varmaan ajatteli, et nyt pitää mennä ihan hipi hiljaa, kun tuo täti kyllä tulee tuolta selästä alas hetkenä minä hyvänsä. 

Ilman satulaa meneminen on loistavaa tasapainoharjoittelua. Tätä pitäisi tehdä useammin. Olen mennyt Paronilla ilman satulaa vain kerran aikaisemmin, tammikuussa 2011, eli reilu vuosi sitten, ennen onnettomuutta. Tuntuu hienolle rohkaistua ja uskaltaa tehdä asioita, jotka pelottavat aluksi.   

Lauantaina 2.6. esterataharjoituksissa lisää kokemusta estekisojen varalle

Lauantaina satoi vettä ja olisi halunnut vaan käpertyä sohvalle viltin alle, eikä todellakaan mennä tallille. Olin kuitenkin ilmoittautunut esterataharjoituksiin ja tiesin, että sateen takia, ne ovat varmaan maneesissa. Olisin sata kertaa mieluummin hypännyt kentällä,vaikka kaatosateessa kuin maneesissa. Maneesissa ei ole tilaa kääntää isolla hevosella, Paroni ei ole kovin innokas menijä maneesissa ja koska reilu vuosi sitten sattunut ratsastusonnettomuus tapahtui maneesissa, en ole mikään maneesin ystävä.

Alkuverkan jälkeen päästiin Paronin kanssa tunnelmaan. Menossa oli mukana meidän lisäksi kahdeksan tallityttöä omilla ja tallin opetushevosilla. He olivat ehkä hieman ihmeissään, että mitä toi täti täällä tekee. =D 

Hyppäsimme Paronin kanssa luokat 30 cm, 50 cm ja 60 cm. Ei mitenkään tyylikkäästi, sillä välillä mentiin ravilla, välillä laukalla, välillä tuli stoppi ja kesken radan Paronin piti myös pysähtyä kakkimaankin. =D Mutta lähdöstä maaliin radan kaikki 13 estettä! Jostakin se on lähdettävä. Joka luokassa oli sarjaeste ja luokassa 60 cm oli myös okseri, eikä se pelottanut yhtään. Ratsastettavat tiet olivat – kuten arvata saattaa – todella tiukkoja.

Rataharjoitukset ovat todella hyvää reeniä meille mahdollisia tulevia kisoja varten, sillä jouduimme odottelemaan paikallaan omaa vuoroamme ja maneesissa raikui taputukset ja suosionosoitukset, kun iloitsimme toistemme hienoista suorituksista. Tätä lisää!

Sunnuntaina 3.6. Paronin ristiselkä oli aivan jumissa

Sunnuntaina mentiin Outin kanssa ratsimaan. Meidän oli pakko mennä maneesiin, koska sade oli tehnyt ison kentän pohjasta liian pehmeän ja yläkentän pohjasta liian kovan. Paronista huomasi heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Paroni ei halunnut mennä, kiukutteli ja heilutteli häntää. Pyysin Outia selkään, että kuvittelenko vain kaiken. Outi kipusi selkään ja totesi saman, että Paroni on todella jumissa. Takapää ei liikkunut senkään vertaa mitä yleensä. Outi jumppasi Paronia ja sai hummaa jo vetreämmäksi pikku hiljaa. Minä menin sillä välin Jopilla, joka on Outin ihana suomenhevonen.

Kyllä ottaa päähän ihan hirvittävästi!! Mutta ei auta, kun alkaa jumppaamaan ristiselkää kuntoon. Ristiselkä on voinut mennä jumiin monestakin syystä: sateinen keli, kaksi päivää ratsastusta ahtaassa maneesissa ei niin hyvällä pohjalla, ollaan hypätty tällä viikolla kaksi päivää ja rataharjoitukset oli aavistuksen rankemmat reenit, mitä normaalisti.

Tällaista se on hevosen omistajan elämä. Pitäisi muistaa olla super tyytyväinen jo siihen, että hevonen on terve!

Titan pienryhmätunnilla ja tämän hetkisiä tavoitteita

Titan pienryhmätunnilla 31.3.2012

Kirsi oli tänään Paronin kanssa ex tempore Titan pienryhmätunnilla. Paroni oli kiva, mutta ratsastaja oli raskaan työviikon jälkeen väsynyt, enkä ollut ihan varma kuinka tunti sujuu, koska väsymys painoi sen verran lujaa. Liian väsyneenä ei kannata mennä hevosen selkään.

Pääsimme silti tunnilla hyvin rytmiin ja saatiin ihan kivojakin pätkiä aikaiseksi. Titta sanoi, että ei ole hetkeen nähnyt Paronia liikkuvan noin hyvin eteen minulla kuin tänään. 

Valokuvaaja: Katri Hakasalo

Olen listannut tähän tämän hetkisiä tavoitteitani:

1. Pohkeeseen reagoiminen

Tällä hetkellä olen keskittynyt erityisesti rentoutumiseen ja nopeaan pohkeeseen. Tätä reenattiin myös Titan tunnilla. Hevonen on saatava ensin kunnolla eteen, joten pyydän ensin Paronia pohkeella eteenpäin reippaasti ja heti, kun Paroni reagoi, on osattava rentoutua kokonaan ja oltava hiljaa. On muuten yllättävän vaikeaa saada jok'ikinen lihas rennoksi. Pohkeeseen reagoimisen jälkeen ratsastetaan hiljaa riittävän pitkään, jonka jälkeen, kun vauhti hidastuu, jatketaan. Tavoitteena on saada hevonen reagoimaan mahdollisimman pienin avuin eteenpäin käskevään pohkeeseen. 

2. Lonkkien avaaminen

Paronilla on erittäin leveä selkä ja saan joka askellajissa avata lonkkiani, jotta saan jalat kunnolla alas. 

3. Nilkat irti

Käytän helposti kantapäätä, enkä pohjetta, joten minun tulee irrottaa nilkat, jotta saan pohkeen kiinni ja pysymään paikallaan. Varsinkin laukassa, saan muistuttaa itseäni irrottamaan nilkat Paronista.

4. Rentoutuminen

Varsinkin käynnissä en osaa rentoutua, vaan pusken lantiolla Paronia eteenpäin. 

Nea ja Paroni pienryhmätunnilla, huh huh

Paroni ja Nea Annen pienryhmätunnilla 25.1.2012

Nea: "Huh huh..."

Onnistumisen elämyksiä pienryhmätunnilla "kattokaa, kun tää pienentää..."