Paronin ja Kirsin toiset koulukisat

Uskallettiin sittenkin osallistua Paronin kanssa kouluratsastuksen seurakisoihin 25.8.2012. Olin jo alkuviikosta perumassa koko hommaa, koska kolmen päivän työmatka ja ratsastusseuran eteen tehdyt talkootyöt vetivät voimat ja tunnit vähiin. Lisäksi Paroni tuntui torstaina ihan kamalalle, että ajattelin "ei tästä tule mitään".

Perjantain kisareeneissä Paroni kuitenkin tuntui tosi hyvälle: herkkä, eteenpäinpyrkivä ja työmotivaatio kohdallaan. Tulin tästä niin hyvälle tuulelle, että ajattelin "nyt mennään voittamaan kaikki". =D

Kisoihin reenatessani huomasin, että tarvitsen ainakin tunnin verkkauksen/herkistelyn ennenkö tuntuu sellaisesta, että voisin mennä kouluradalle. Siksi olinkin hyvissä ajoin verkka-alueella kisapäivänä. Verkka-alueella Paroni tuntui taas todella hyvälle, jopa paremmalta kuin eilen. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun humma nosti laukat ja jarrut löytyi myös nopeasti. Lisäksi omaa vuoroamme odotellessamme kisa-alueella, kouluaitojen vieressä, kokeilin vielä hepan toimivuutta ja edelleen humma toimi tosi hyvin pehmeämmälläkin pohjalla. Menin siis luottavaisin mielin radalle.

Radan sai ensin kiertää sisäpuolelta ympäri, jonka jälkeen tuli lähtömerkki ja rata aloitettiin siis aitojen sisäpuolelta. Paroni hieman jännittyi (ja varmaan minäkin) heti, kun pääsimme aitojen sisälle. Vauhti laski puolella, mutta herkkyys säilyi. Olin ottanut tavoitteeksi hymyillä koko radan läpi ja olla rento, joten vaikka Paronilla alkoi askel painaa, en välittänyt siitä, vaan keskityin tehtäviin. Saimmekin kaikki tehtävät tehtyä, vaikka minulta lähti siinä tohinassa jalkkarikin jalasta, enkä saanut sitä takaisin ennenkö ihan radan lopussa. =D

Pitkän verkkaamisen takia Paroni myös totaalisesti väsähti radalle päästyään ja alkoi siksi heilutella päätään. Verkkaaminen oli siis aavistuksen liian pitkä. Pitkä verkka kuitenkin antoi ratsastajalle luottamusta, sillä Paroni oli kuitenkin herkkä ja minun ei tarvinnut jännittää esim. laukannostoja, koska tiesin Paronin ne kyllä nostavan nyt.

Saimme luokasta 2, helppo C:1 2000, 55,75 %, mikä kyllä ylitti odotukset. =D Tottakai toivoin hyväksyttyä tulosta, mutta en ollut siitä yhtään niin varma, koska viimeksi oikea laukka ei noussut. Marika kuvasi ratani ja hän taisi myös jännittää yhtä paljon minun suoritustani ja varsinkin sitä oikaa laukkaa, sillä videolla kuuluu "hyvä, jes", kun nostan oikeaa laukkaa. =D Tästä on hyvä lähteä hiomaan ja parantamaan suoritusta.

Saimme kiitosta mm. seuraavista asioista, joista aiomme olla hyvillään vielä pitkään:

• Pysähtymisistä
• Kolmikaarisen kiemurauran tiestä
• Vasemman kierroksen keskiympyrän tiestä laukassa
• Lisäksi lappuun oli kirjoitettu "Iso raamikas hevonen" =)

Loppuverkkaa radan jälkeen.

Kisamimmit uusissa "Porin Ratsastajat" pikeepaidoissaan.

Estevalmennuskurssilla 18.-19.8.2012

Kuva: Horse Care Corner

Lauantaina

Paroni ja Kirsi olivat Sneckin estevalmennuskurssilla. Lauantai aamupäivällä menimme sileällä, päivällä katsoimme videon "John Whitaker, Geoff Billington and Milton: Simply the Best Showjumping Tour" maneesin auditoriossa ja iltapäivällä hyppäsimme pieniä esteitä. Vaikka oli aika kuuma päivä ratsastaa kaksi tuntia, niiiiiin oli kivaa, mahtava porukka ja loistavia tehtäviä!!

Sileällä työskentelyssä saimme ohjeita, kuinka kannattaa hevonen verkata, jotta se on tarpeeksi herkkä ja avuilla työskentelyyn. Teimme paljon nopeita siirtymisiä askellajista toiseen ja askellajin sisällä. Askellajin sisällä menimme hidasta harjoitusravia ja sen jälkeen keventäen kunnolla eteen sekä hidasta laukkaa istuen, jonka jälkeen eteen kevyessä istunnassa. 

Kuva: Horse Care Corner

Sain huomautuksia käsistäni. Ne tuppaavat helposti nousemaan ylös ja liikkumaan pohjetta käyttäessäni, kun aina ei ole ihan helppo istua Paronin isossa liikkeessä. Pohkeen käyttö ei saisi heijastua käteen ja siksi ryhdyinkin heti haaveilemaan FreeJump Collier -apuohjasta, jota kuulemma käyttävät ratsastuksen parhaimmat ammattilaisetkin. Se antaisi tukea ja vakautta kädelle niin esteillä kuin kouluratsastuksessa. 

Ja FreeJumpin sivuilla seikkaillessani en voi olla haaveilematta myös Soft Up Pron turvajalustimista. Ne ovat kuulemma todella hyvät. 

Maneesin auditorio

Sunnuntaina

Sunnuntai-iltapäivällä hyppäsimme rataa. Eilen, kun ei jännittänyt yhtään, niin tänään sitten jännitin aluksi. Mutta kun pääsin verkkaamaan (eilisten ohjeiden mukaan tietty), niin siinä se jännitys sitten katosi. Meidän tämän päivän suoritus oli ihan ok.

Hyvät tiet aiheuttivat meille tänään vaikeuksia

Ensimmäisessä tehtävässä tultiin vasemmassa kierroksessa kaarevaa tietä esteelle ja ennen estettä piti tietenkin ehtiä vielä suoristamaan hevonen. Esteen jälkeen suoraan, jonka jälkeen oikealle.

Minä en sitten ehtinyt millään suoristamaan Paronia ennen estettä ja tulimmekin vinossa ja estetolppia hipoen esteelle, mikä näkyy alla olevista kuvista (sinivalkoinen pysty). Esteen jälkeen taas Paroni ennakoi oikealle kääntymistä ja siinä samassa, kun etukaviot osui esteen jälkeen hiekkaan, herra kääntyi kuin paikallaan oikealle. Ja vaikka kuinka yritin ja yritin, niin mihinkään nappi suoritukseen ei kyllä päästy. Että tällaistä tänään.

Kotiläksyt

Kotitehtäväksi saimme siirtymisiä laukan sisällä. Hidasta laukkaa ja sen jälkeen kiihdytyksiä eteen.

Kuivaharjoittelua satulatuolilla

Kuva: Suomensatulatuolikeskus.

Otin maanantaina käyttöön satulatuolin töissä. Siinä voi hienosti kuivaharjoitella hevosen selässä istumista sen kahdeksan tuntia töiden lomassa. 

Satulatuolissa ei kuulemma voi aluksi pitkiä aikoja istua, koska paikat voi tulla kipeiksi. Meikäläisen satulaan tottunut takamus kuitenkin kesti ensimmäisen päivän todella hyvin. Toinen päiväkin meni puoleen väliin ihan hyvin, mutta iltapäivällä alkoi takamus jo puutua. 

Satulatuolissa saa kyllä aivan loistavan istunnan

• Siinä joutuu istumaan ryhdikkäästi, ei voi lysähtää. 
• Paino pysyy takana kunnolla takapuolen päällä. 
• Jalat ovat rentoina molemmin puolin satulaa. 
• Kyynärpäissä on kulma ja kyynärpäät ovat ihan lähellä kylkiä. 
• Asento on ryhdikkään jämäkkä, mutta vatsa- ja selkälihakset ovat rentoina. 

Siis aivan kuten hevosen selässä. 

Kaksi päivää satulatuolissa istuneena menin sitten tänään tallille istumaan siihen oikeaan satulaan. Tunne oli heti paljon parempi. Satulatuolissa takana ja keskellä tuntunut painopiste, tuntui myös hevosen selässä nyt paljon selkeämmin ja pystyi paremmin rentouttamaan kropan sekä pitämään istunnan. Satulatuoli oli selkeästi auttanut minua kahdessa päivässä löytämään paremmin oman kropan ja istunnan. =)

Vaikka välillä satulatuolissa takamus puutuu, niin aion silti jatkaa istunnan kuivaharjoittelua työpäivän ajan. Mitä sitä ei rakkaan harrastuksen takia tekisi?

Esteitä kouluratsastuksen sijaan…

Siis meidänhän on pitäny reenata kouluratsastuksen seurakisoihin, mutta mitä me ollaankaan tehty. Nii-i. Ollaan oltu ekaa kertaa Sneckin kaksipäiväisessä estevalmennuksessa, esteratsastuksen harjoituskisoissa Söörmarkussa ja viikon päästä ollaan menossa Sneckin estevalmennus kurssille, joka kestää viikonlopun.

Kirsi ekaa kertaa estevalmennuksessa Paronilla

Uskaltauduin menemään estevalmennukseen 8.-9.8.2012 ekaa kertaa Paronilla. Valmennuksen eka päivä sujui hyvin ja saatiin kaikki tehtävät tehtyä. Itselle jäi silti kaivelemaan, että oltais pystytty rennompaan suoritukseen, mutta uusi valmentaja jännitti. Toisena päivänä mentiin 9 esteen rataa ja sekin meni ihan hyvin. Vauhtia esteiden jälkeen olisi voinut olla vieläkin enemmän, mutta välillä saatiin radan aikana pätkiä riittävää laukkaakin. Eli ihan jees noin ekaksi kerraksi. Kiihdyttelyä esteen jälkeen on reenattava. Valmennuksien jälkeen oli kyllä todella kaikkensa antanut olo. Huoh.

Kirsi ekaa kertaa turvallisen, oman tallin ulkopuolella kisoissa

Kaksipäiväisen valmennuksen jälkeen minun piti tehdä perjantaina 10.8. vain palauttava reeni, mutta meninkin hyppäämään eilisten valmennusten rataa. Verryttelin ja otin muutaman hypyn minipystyllä. Paroni tuntui hyvälle ja meni paremmin eteen kuin valmennuksessa. Olin varmaan itsekin rennompi, kun ei tarvinnut valmentajaa jännittää. Verryttelyn jälkeen menin radan kolme kertaa noin 30-40 cm korkeudella ja tuntui niin hyvälle, että päätin viedä humman talliin kiitokseksi. 

Sitten keksin, että Söörmarkussa on huomenna 11.8. esteratsastuksen harjoituskisat ja sinne oli meidän tallilta menossa porukkaa. Sain jonkun hulluuskohtauksen ja päätin uskaltaa oman tallin ulkopuolelle ekaa kertaa. Sain onneksi kyytiasiat järjestymään ja menimme talliyrittäjien kanssa kahden hevosen kopilla 4x Pori-Söörmarkku (17 km) väliä. Yhteensä veimme kisoihin 7 heppaa. =D Oli siinä taas kuskilla suhaamista.  

Kisat alkoivat vasta klo 10, mutta koska Paroni meni ekassa kyydissä Söörmarkkuun, olimme kisapaikalla jo klo 06.20. Tallipiha oli ihan hiljainen siihen aikaan ja ketään ei näkynyt. Meille oli varattu yksi tarha (VIP-alue?), jossa meidän tallin poppoo sai leiriytyä kisapäivän ajan. 

Paroni oli alkuun todella pörheä: puhisi ja kulki pää pilvissä. Veimme kisahoitaja Jennin kanssa Paronin tarhaan ja päästimme hänet sinne vapaaksi siksi aikaa, kun kaverit tulee. Paroni oli yksin tarhassa vajaan tunnin ja koko sen ajan, hän puhisi, meni liitoravia ja pukitteli. Silloin ajattelin, että okey, ton selkäänkö mun pitäs muka mennä. Sitten kun seuraava kyyti tuli ja Paroni sai kaksi kaveria tarhan, hän rauhoittui pikku hiljaa. Pikku hiljaa koko kisatiimi "team Sneckers" oli paikalla, kun viimeinenkin kyyti saapui Porista Söörmarkkuun. Seitsemän heppaa ratsastajineen ja kisahoitajineen. Kaikki harjailtiin ja fiilisteltiin kisoja. Tunnelma oli aivan katossa koko päivän ajan. Tsemppasimme toisiamme, tuuletimme ja hurrasimme hienoille suorituksille. Ei haitannut, eikä tuntunut pitkälle, vaikka kisoja odottelimme ensin 3,5 tuntia ja kisojen jälkeen tietenkin oli sama rumba taas alusta, kun ryhdyimme kuskaamaan heppoja takaisin kotiin. 

Menimme Paronin kanssa luokat 2 (40 cm) ja 3B (60 cm, yli 18-vuotiaat). Molemmat luokat menivät hienosti! Oli ihan siis mieletön fiilis kaiken jännityksen jälkeen. 60 cm radalla tuli pikku moka, mutta se ei tuntunut missään. Radalla neljänneltä, keltaiselta okserilta olisi pitänyt kääntää oikealla vihreälle esteelle, mutta ratsastaja ei ohjannut hevosta. Keskityin niin okseriin, että unohdin, että esteen jälkeenkin on kuulemma elämää. =D 

Mutta on tää aika voitto, et uskalsin lähteä oman tallin ulkopuolelle kisoihin! Se tunne, itsensä ylittäminen, uskaltaminen, on aivan mieletön. Tähän jää ihan koukkuun.

60 cm rata saatiin videolle, mutta 40 cm rata ei harmillisesti ollutkaan tallentunut, vaikka Jenni sitä yrittikin kovasti kuvata. 

Luokan 2, 40 cm, rata.

Luokan 3, 60 cm, rata.

Paroni ja kisahoitaja Jenni.

Odotellaan kisojen alkua.

Paroni ja itsensä ylittänyt hevosenomistaja. =)

"Tää on ihan mieletöntä!"

40 cm rataan tutustumassa.

Matkalla verryttelyyn.

Kisatiimin tulokset

Hienojen suoritusten lisäksi kisatiimistämme Maria ja Nadia voittivat luokan 1, Tuuli ja Wassu tulivat luokassa 2 sijalle 6. ja Jessica ja Ozzy tulivat luokassa 3A (junioriratsastajat) sijalle 4. Hyvä me!!

Estevalmennuskurssi 18.-19.8.2012

Viikon päästä meillä onkin sitten Sneckin estevalmennus kurssi, jossa lauantaina mennään aamulla ensin sileällä työskentelyä. Tämän jälkeen on lounas ja esteratsastusteoriaa. Iltapäivällä harjoittelemme esteitä. Sunnuntaina hyppäämme sitten rataa. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselle ja kivalle heppatouhuamiselle taas. Ihanaa, kun meidän tallilla järkätään paljon kaikkea äksöniä. =) 

Väriä vaihtava my little pony

Paroni on kesällä ja talvella ihan erivärinen. Talvella Paroni on musta ja sitten taas kesällä ruskea. Virallisesti Paroni on tummanruunikko.

Paroni helmikuussa 2012.

Paroni elokuussa 2010.

Kuulumisia tallilta 5.8.2012

Onks ihan pakko lähtee lenkille jo klo 9 aikaan lauantaiaamuna?

Eilen lauantaina mentiin Outin kanssa ratsastamaan jo klo 9 aikaan aamulla. Kun saavuin tallille, Paroni vaan nukkui karsinassaan. Annoin aamuheinät ja herra ei edes viitsinyt nousta, vaan söi aamupalan makuultaan. =D

Tehtiin Outin ja Jopin kanssa isolla kentällä kevyt tunnin reeni. Ensin mentiin kunnolla eteen ja sitten vaan chillailin ja nautin selässä puotellen laukkaa kevyessä istunnassa ympäri kenttää. Täytyy sanoa, että Lissun kouluvalmennukset ja ratsastusope Titan yksityispuolituntiset alkavat tehota. Ollaan saatu ihan erivaihde päälle viimeisen reilun viikon sisään. =)

Onks ihan pakko lähtee lenkille jo klo 9 lauantaiaamuna?

Aamuheinät voi syödä myös makuultaan, kun väsyttää.

Siivoilua tallilla

Olen siivoillut tallilla Paronin varusteita ja kaappeja. Innoistuin jopa pesemään nyrkkipyykillä Paronin kahdeksan satulahuopaa. Sen jälkeen luovutin ja vein likaiset loimet tallin pesukoneeseen. =D

Paroni ja Jopi muuttivat toiseen tarhaan kuukausi sitten

Paroni ja Jopi ovat muuttaneet toiseen tarhaan ja heillä on nyt uusia tarhanaapureita. Alla olevasta kuvasta näkyy osa heistä: Melvin, Nadja ja Lula. 

Melvin, Nadja, Lula ja Paroni.

Jopi ja Paroni. 

Kuva: www.objektiivi.info

Uusi objektiivi kameraan Gigantista

Yllä olevat tarhakuvat olen ottanut uudella objektiivillani. Ostin uuden objektiivin siksi, että nyt voin kuvata kentän toisesta laidasta toiseen laitaan tarkkoja, hyviä kuvia. Aiempi objektiivi jaksaa kuvata vain muutaman metrin päähän laadukkaita kuvia. Kauemmaksi otetut kuvat ovat olleet hieman heikkoja. 

Uusi objektiivini on Tamron af18-200mm f/3.5-6.3 xr di II. Kamerani on merkiltään Canon EOS 500D. 

Paroni hakee vuokraajaa

Nea lopetti Paronin vuokraamisen heinäkuun 2012 loppuun ja ryhtyi hakemaan itselleen opetusmestaria nuorison edustajan tilalle. Paroni ja Nea olivat kyllä hyvä pari, mutta aikansa kutakin. Nyt Paroni hakeekin uutta vuokraajaa. Vuokraajalta edellytetään vastuuntuntoa, reippautta ja tavoitteellisuutta nuoren ison hevosen kanssa. Kyselyitä on jo tullut ja ensi viikolla tulee yksi vuokraajaehdokas koeratsastamaan. Mitään kiirettä asialle ei ole, joten aika näyttää löytyykö Paronille sopivaa varaemoa.

Paroni ja Nea.