Viikonloppu ratsastelija

Paroni & Jopi 21.2.1014.

Minusta on tullut nyt olosuhteiden pakosta ja työn takia vain viikonloppu ratsastaja. Tämä on todella mälsää, sillä en haluaisi olla näin kauaa erossa ihanasta miekkosestani. Kun ratsastaa vain kahtena päivänä viikossa, niin tuntuu, että ihan taantuu, eikä ratsastus ole kuin taidon ylläpitoa. Jos meinaa kehittyä niin kyllä siihen tarvitaan enemmän treeniä kuin pelkkä viikonloppu. :( 

Ikävää onneksi vähän helpottaa, kun saan aina silloin tällöin Partsasta kuvia ja videoita viikon varrelta. On se hieno mies! <3

Onneksi Paroni on kuitenkin mitä parhaimmassa hoidossa niin tallin kuin liikutuksen puolesta. Kun verkostot on kunnossa niin huippis-mahtis-ihania liikuttajia ja hevosenhoitajia löytyy helposti. Nea, Tuuli, Eve, Nina, Eeva ja Milla ovat olleet korvaamattomana apuna minulle. <3 Paronikaan ei ole stressannut tilannetta, vaikka ratsastajat vaihtuvat selässä, vaan herra vaikuttaa oikein tyytyväiselle. Nuorena miehenä ei hänellä olisi voinut mennä kuin max. kaksi ratsastajaa viikossa, mutta nyt herra on jotenkin aikuistunut, että hän ei ole moksiskaan.



Paroni maastossa Nean kanssa 18.2.2014.

Nyt kun näkee hevostaan vain kahtena päivänä viikossa, niin kyllä sitä yhteistä aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla. Paroni näyttää paljon komeammalta ja on niin mussu-mussukka, kun se ruunan rupukka, jota kävin katsomassa aikaisemmin harvase päivä. :D Ja itsekin menee ihan eri fiiliksillä ja asenteella tallille. Kun mamma ratsastaa vain kahtena päivänä viikossa, niin silloin on ison miehen näytettävä parastaan, eikä mitään löysäilyä ja humputtelua oteta vastaan. Olen selkeästi vaativampi kuin aiemmin. Lisäksi tajusin viime Aipan käynnin jälkeen, että yleensä vaadin aluksi kunnolla, mutta sitten kun Paroni vertyy ja alkaa menemään kivemmin niin sen jälkeen tyydyn siihen. Vaikka minun pitäisi tyytyä siihen hetkeksi ja sen jälkeen pyytää taas vähän lisää. Kyllähän siihen menikin useampi vuosi, että tämä asia selkiytyi päässäni riittävästi.
 

Toivon mukaan pääsen pian ratsastamaan kolme kertaa viikossa…

Kirsi