Paroni saattaa joskus vähän liioitella...

Firstbeatin hyvinvointianalyysi ja ratsastus

50 vee tätiratsastaja, Outi, sai tilaisuuden osallistua Firstbeatin hyvinvointianalyysiin kolmen päivän ajan. Analyysissä mitattiin stressitasoa ja palautumista sykkeen avulla. 

Varsinkin liikuntaosuuksien loppuyhteenveto oli kiinnostavaa luettavaa. Alla pieni tiivistelmä, joka kannattaa lukaista varsinkin, jos ei pidä ratsastusta kuntoliikuntana.

Päivä 1

Outi ja Jopi.

Ratsastus omalla heppavanhuksella.
Terveysliikuntaa 48 min, josta kuntoliikuntaa 23 min.
Päivän ylin syke 150.
Liikunnan tuottama lisä energinkulutukseen (kcal) 349.
Palautumisen osuus unijaksosta 90 %.

Päivä 2

Ei ratsastusta.
Terveysliikuntaa 27 min, josta kuntoliikuntaa 0 min.
Päivän ylin syke 147.
Liikunnan tuottama lisä energinkulutukseen (kcal) 239.
Palautumisen osuus unijaksosta 88 %.

Päivä 3

Ratsastus Paronilla.
Terveysliikuntaa 1h 33 min, josta kuntoliikuntaa 1h 19 min.
Päivän ylin syke 176.
Liikunnan tuottama lisä energinkulutukseen (kcal) 580.
Palautumisen osuus unijaksosta 52 % (eli jopa uni häiriintyi tästä klo 16 tapahtuneesta ”jumpasta”).

Tätä liikuntasuoritusta ei luokiteltu vaikutukseltaan erittäin kehittäväksi, eikä edes kehittäväksi, vaan tilapäiseksi ylikuormitukseksi =)

Tästä voimme päätellä, että Kirsin täytyy olla aika timmi mimmi!

Kiitos hepan lainasta, 
Outi

Paroni & Kirsi sekä Jopi & Outi.

Making of Hevoshaaste 16.3.2014

Kuvasimme sunnuntaina Even kanssa rataharjoitusten jälkeen hevoshaastetta. Se ei mennyt ihan kerralla purkkiin... =D

Hevoshaaste 16.3.2014

Sosiaalisessa mediassa on liikkunut viime aikoina paljon erilaisia haasteita. Heppahöperöiden keskuudessa suosittu hevoshaaste, jossa pitää tehdä jotain ennenkokematonta hevosen kanssa, tavoitti viimein meidätkin. Tässä minun ja Paronin tyylinäyte hevoshaasteeseen suoraan rataharjoitusten jälkeen.

Viikonloppu ratsastelija

Paroni & Jopi 21.2.1014.

Minusta on tullut nyt olosuhteiden pakosta ja työn takia vain viikonloppu ratsastaja. Tämä on todella mälsää, sillä en haluaisi olla näin kauaa erossa ihanasta miekkosestani. Kun ratsastaa vain kahtena päivänä viikossa, niin tuntuu, että ihan taantuu, eikä ratsastus ole kuin taidon ylläpitoa. Jos meinaa kehittyä niin kyllä siihen tarvitaan enemmän treeniä kuin pelkkä viikonloppu. :( 

Ikävää onneksi vähän helpottaa, kun saan aina silloin tällöin Partsasta kuvia ja videoita viikon varrelta. On se hieno mies! <3

Onneksi Paroni on kuitenkin mitä parhaimmassa hoidossa niin tallin kuin liikutuksen puolesta. Kun verkostot on kunnossa niin huippis-mahtis-ihania liikuttajia ja hevosenhoitajia löytyy helposti. Nea, Tuuli, Eve, Nina, Eeva ja Milla ovat olleet korvaamattomana apuna minulle. <3 Paronikaan ei ole stressannut tilannetta, vaikka ratsastajat vaihtuvat selässä, vaan herra vaikuttaa oikein tyytyväiselle. Nuorena miehenä ei hänellä olisi voinut mennä kuin max. kaksi ratsastajaa viikossa, mutta nyt herra on jotenkin aikuistunut, että hän ei ole moksiskaan.



Paroni maastossa Nean kanssa 18.2.2014.

Nyt kun näkee hevostaan vain kahtena päivänä viikossa, niin kyllä sitä yhteistä aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla. Paroni näyttää paljon komeammalta ja on niin mussu-mussukka, kun se ruunan rupukka, jota kävin katsomassa aikaisemmin harvase päivä. :D Ja itsekin menee ihan eri fiiliksillä ja asenteella tallille. Kun mamma ratsastaa vain kahtena päivänä viikossa, niin silloin on ison miehen näytettävä parastaan, eikä mitään löysäilyä ja humputtelua oteta vastaan. Olen selkeästi vaativampi kuin aiemmin. Lisäksi tajusin viime Aipan käynnin jälkeen, että yleensä vaadin aluksi kunnolla, mutta sitten kun Paroni vertyy ja alkaa menemään kivemmin niin sen jälkeen tyydyn siihen. Vaikka minun pitäisi tyytyä siihen hetkeksi ja sen jälkeen pyytää taas vähän lisää. Kyllähän siihen menikin useampi vuosi, että tämä asia selkiytyi päässäni riittävästi.
 

Toivon mukaan pääsen pian ratsastamaan kolme kertaa viikossa…

Kirsi



Treenit jatkuvat hyvillä mielin

Paroni 16.3.2013.

Aippa kävi taas ratsuttamassa ja valmentamassa viime viikonloppuna 1.-2.2.2014.

Lauantaina oli ensin ratsutus ja Partsa oli niiiiiiin hieno!! Hän meni niin pyöreästi sekä edestä että takaa. Oli niin hieno katsoa ja ihailla, kun taas oltiin menty askel eteenpäin. =)

Sunnuntaina Kirsi pääsi Aipan rääkkiin. Olimme tehneet kotitehtävät hyvin eli ratsastajalla pysyi nyt jalat rentoina ja siirtymiset menivät paremmin. Tämä oli taas paras suorituksemme tähänastisista. Tuli oikein kova valmentautumis- ja kisakuume, kun onnistuttiin niin hyvin.

Uusiksi kotitehtäviksi saimme siirtymisiä ja niiden jälkeen kunnolla eteen, asetus ja taivutus sekä avoja, vaikka vain lyhyitä pätkiä. Näitä treenataan sitten maaliskuun puoleen väliin, kunnes Aippa tulee taas kahdeksi päiväksi sparraamaan meitä.

Iiiiiiik, ponini ei tottele!

Paroni ei ole ryöstänyt 2,5 vuoteen kunnes tällä viikolla! 

Olimme Jopin ja Outin kanssa sänkipellolla ja myös Kape ja Anniina liittyivät seuraamme siinä vähän myöhemmin. Paroni oli innoissaan ja nosteli jalkojaan kunnolla, joten uskalsin laukkailla huoletta pellolla.

Sitten yks kaks, kun laukkasin muista poispäin, Paroni alkoi punkea lapa edellä tallia kohden. En välittänyt siitä, vaan korjasin hevosta suoraan. Mutta yllättäen Paroni tekikin täyskäännöksen ja lähti ihan lapasesta. Ja sit muuten mentiin! Tulimme todella komeella laukalla, ketterästi kuin pantteri ja LUJAA kohti pellon toista päätä, jossa heppakamuset oli. Minulla oli hyvä istunta ja ohjat kädessä, mutta en siltikään mahtanut yhtään mitään! Yritin kyllä kiskoa ohjista ja sanoa rauhallisessa äänellä "prrrr, prrrrrr, prrrrr…", mutta en saanut kerrassa mitään vastausta. Paroni tuli nuoruuden innolla häntä tötteröllä täyttä laukkaa peltoa pitkin. Siinä ehdin kyllä jo miettiä, että onkohan tuo pelto kova, jos/kun tipun, toivottavasti ei tule (rodeo)pukkeja, maanantaina alkaa uusi työ, eikä olisi kauhean kiva aloittaa sitä käsi/jalka paketissa…. Onneksi Partsa tuli vaan LUJAA, eikä pukitellut, tms. typerää. Hänellä oli vain niiiiiiiin kivaa! :D

Onneksi sain viimein Partsan pysähtymään heppakamujen luokse, kun roikuin yhdessä ohjassa ja käänsin niin paljon kuin nyt toppavarustuksessa pystyin.

Oli se kyllä aika ylläri, että herra itse rauhallisuus intoutuu noin päästelemään. Ensi kerralla yritän muistaa nostaa pepun penkistä ja päästellä menemään sitten oikein kunnolla. Tällä kertaa en siinä tohinassa kyllä muistanut. :D