Paroni ja Kirsi olivat ekaa kertaa Liisa Dahlin kouluvalmennuksessa 26.7.2012.
Valmennuksessa mentiin kaikissa askellajeissa isolla ympyrällä asettamalla hevosta sisään ja välillä ulos. Sain tosi hyvät ohjeet, kuinka toimitaan laiskan hevosen kanssa, nopeilla asetuksilla, jotta hevonen pysyy hereillä. Valmentaja neuvoi myös, että hevonen ei mene rikki, vaan se otetaan irti kuolaimesta ja asetetaan. Nih. Ennen asetusta kaula täytyy olla ihan suora, jonka jälkeen tehdään asetus. Laiskalla hevosella ratsastaja ei saa jäädä asettamaan pitkäksi aikaan, vaan nopeita siirtymisiä asetuksesta välillä ulos. Laukassa ulospäin asetusta tehtiin vain hyvin lyhyen ajan (nopea käväisy) ja heti palattiin sisään asetukseen.
Minua neuvottiin pitämään raippaa suorana taakse, jotta voin hipsutella Paronia takapään päältä sillä. Raipalla ei lyödä, vaan hipsuttelu riittää. Näin aktivoidaan takapäätä alle.
Muita kommentteja:
Kädellä ei saa myödätä liikaa. Käsi ja varsinkin ulko-ohja on ja pysyy. Kädellä ei tarvitse myödätä korostetusti liikkeen mukana.
Kyynärpäässä kulma ja kyynärpäät kyljessä kiinni, vaikka hevonen painaisi kättä suoraksi.
Sisäpohkeella ratsastetaan kohti ulko-ohjaa.
Kotiläksyjen tekoon viikko aikaa
Sain kotiläksyksi Paronin ratsastamisen taipuisaksi kaikissa askellajeissa, koska Paroni on niin jäykkäpökkelö. Ennen ei ole kuulemma tulemista valkkaan. Nyt siis viikko aikaa reenata ja viikon päästä uusiksi.
Oli kyllä mahtavaa! Hyvä Kirsi! (*henkistä tsemppausta*)
Mun viime kirjottelusta onkin jo vierähtänyt tovi, mutta nyt pääsin taas puikkoihin takas.
Eli tänään Sneckin valmennus ihanalla ilta-auringolla varustettuna. Parin viikon takaisen päälleni putoamisen jälkiseurauksina tuli vähän rimakauhua ja arkuutta peliin mukaan. Sanoin valmennuksen alussa jo Jarille, että vähän jänskättää ja itsevarmuus on hukassa. Mä, kun en oikeesti yleensä pelkää mitään, eikä mulle yleensä jää mikään pelko pääkoppaan, mut nyt jotenkin takaraivossa oli kokoajan pieni epävarmuus ja pelko.
Alotettiin siis aika matalista esteistä, ja jo ekalla hyppykerralla hevonen tuntu ihan oikeesti hyvälle. Hypättiin sarjaa yhdellä laukalla, ja luulin et se on vaikee, enkä selviytyis siitä, mut jotenkin se tehtävä tuntu tosi hyvälle. Paroni joutu nosteleen kinttujaan, ja mulla oli työtä pysyä sen "pikku" loikissa mukana. Hypättiin tähän tehtävään useita toistoja, ja jo tän tehtävän jälkeen mulla ei enää ollutkaan yhtään epävarma olo.
Jatkettiin kaarevalle uralle, pysty, neljä laukkaa, pysty, kolme laukkaa ja viimeinen pysty.
Tää oli meille viime valmennuksessa tosi hankala tehtävä koska en saanut pidettyä hevosta paketissa.
Nyt tehtävä onnistu ihan hyvin. Ei tullu turhia sähläyksiä ja päästiin jokaisesta linjan esteestä yli kerralla. Super! Joku valaistus ilmeisesti koettu muutaman - kolmen viikon aikana. Tai sit mulla oli vaan oikeesti hullunraivo päällä ja ratsastin paremmin.
Viimeiseks tultiin sit pysty, viis laukkaa ja okseri linjaa. Helppo nakki. Tai niinhän sitä vois luulla..
Ei se oikeesti ookkaan helppoo pitää hevosta suorassa koko linjan ajan. Kokoajan hakeuduttiin vähän oikeelle, ja välillä vasemmallekki puolelle linjaa. Ja ainiin, vikan esteen jälkeen ratsastetaan hetki suoraan, ja sitten vasta käännetään! Joo, kyllä sekin tehtävä saatiin onnistumaan, ja vaik esteet hiukan nousikin, niin mulla oli järkky luotto kokoajan. On se ihmeellistä miten asiat päässä vaan muuttuu. Pitää uskoo hevoseen ja ehkä tietty vähän itseensäkin, ei siinä muu auta. Jäitä hattuun ja pää kylmänä!
Vielä on tietty hirmusesti parannettavaa, esimerkiks se et hevonen olis vähän lyhyempänä, ja nopeempi pohkeelle. Mut oon kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen hevoseen!!
Valmennuksesta kaikenkaikkiaan jäi oikeenkin hyvä fiilis, pitkästä aikaa. Mulle sanottiin et hevonen oli jo veryttelyssä näyttänyt ihan erilaiselta. Ja siltä kyllä tuntuikin, jes!
"Voitte arvata varmaan, mikä tekee parhaasta parhaan, vuosien työ on tehty saatanan tarkkaan" - Cheek, KurkiPotku -
Ratsastusseuramme Porin Ratsastajat järjestävät kouluratsastuksen seurakisat lauantaina 25.8.2012. Kovasti tekisi mieli osallistua, mutta en tiedä riittääkö rohkeus.
Olen yrittänyt nyt kerätä rohkeutta ja tsempannut itseäni ajatuksissa koulukisat.
Tavoitteeni tuleviin koulukisoihin:
Uskaltaa näyttää naamaansa kouluaitojen sisäpuolella.
Sunnuntaina 15.7.2012 kaivoin koulusatulan hämähäkinseittien alta
Nyt olen mennyt niin kauan ihanalla estesatulallamme, että pakko kaivaa koulupenkki alle, jos aikoo edes yrittää uskaltaa mennä koulukisoihin. Tänään haettiin siis vaan kouluistuntaa, herkkyyttä ja tehtiin laukannostoja, kun aiemmissa koulukisoissa oikea laukka ei noussut. Oikea laukka ja hevosen meneminen kunnolla eteen ovat varmasti tärkeimmät reenattavat asiat tuleviin kisoihin.
Ratsastaessani kuulen Piia Pantsun sanat:
"Kenenkään jalat ei makaa löysänä siellä, vaan kaikkien jalat työstää hevosta eteenpäin."
Maanantaina 16.7.2012 sain Partsan kunnolla eteen ratsastustunnilla
Maanantaina oltiin Heidin tunnilla maneesissa. Partsa meni pitkästä aikaa kuin kouluponi. Alusta asti taas aavistuksen helpommin eteen kuin ennen. Laukannostoista Paroni oikein innostui. Ratsastuksen ope Heidikin sanoi, että onpas se Paroni nyt säpäkän oloinen (verrattuna aiempaan).
Olen harmitellut, kun en osaa pitää ohjia kädessäni. Ja jos saan pidettyä, niin en ainakaan saa Paronia kuolaimelle lyhyellä ohjalla. Tällä kertaa kuitenkin sain pidettyä lyhyet ohjat paremmin koko tunnin ajan. Aluksi Paroni vastusteli, mutta kun vaan jaksoin uskoa, että kyllä tämä tästä vielä iloksi (ehkä) muuttuu, niin johan helpotti ja Paroni myötäsi viimein.
Mutta kyllä siinä uskoa tarvitaan! Sinnikkäästi vaan ohjat kunnolla käteen, kädet lähellä toisiaan ihan paikallaan, pohkeella eteen, käsi hiljaa, paino mahdollisimman takana takajalkojen päällä. Jes, selkä nousee ja niska alkaa pikku hiljaa myödätä. Sitten olikin taas helpompi ratsastaa ja istua.
Tiistaina 17.7.2012 ohjat olivat taas omilla teillään
Tekisi mieli huutaa: "Ota nyt ne ohjat käteen nainen!!"Taas ohjat liukui käsistä ja pitkällä ohjalla ei esim. laukkaa voi nostaa suoralla hevosella. Aaaaaargh!! Koska mä oikein opin??!!?? No, kai se on helppo puksuttaa, vaan omalla mukavuusalueella pitkällä ohjalla.
Tämän hetkisiä ajatuksia kisoista:
Otan ohjat kunnolla käteen.
Reenaan kisoihin paljon laukannostoja.
Teen hyvät tiet.
Saan Paronin niin hyvin eteen kuin vaan mahdollista.
Alla kuva ja videota tiistain reeneistä. Siskoni Mari oli käymässä Porissa (Jazzeilla) ja kuvasi meitä.
Keskiviikkona 18.7.2012 pienryhmätunnilla kunnon vauhti päällä
Saatiin Paronin kanssa oikein kunnon vauhti päälle pienryhmätunnilla ratsastuksen ope Heidin ruoskimana. Ei olla semmosta vauhtia varmaan ennen päästykään, ehkä. Kuvista ja ihan videon alustakin näkee, että nyt on menty kunnolla eteen. Ja sain ratsastettua Paronia lyhyellä ohjalla onnistuneesti. Ha-haa! Hetkessä tuo eteenpäin meneminen ei kyllä tapahdu. Hevonen täytyy kunnolla verkata (varsinkin ison hevosen verkkaaminen vie aikaa), ottaa siirtymisiä ja kiihdytellä, jotta riittävä vauhti löytyisi. Paroni liikkui hyvin eteen ja olin omaan istuntaankin tyytyväinen. Vaikkakin välillä tasapaino meni kirjaimellisesti reisille, koska menimme ilman jalkkareita ja Paronin ravi laukan jälkeen on aika pompottavaa. Mutta sain alaselkäni paremmin hallittua, eikä se joustanut niin yli tällä kertaa. Hauska tämä ratsastus, kun toisesta ääripäästä mennään toiseen, ennenkö sopiva tila löytyy. Muistan, kun menin vuokra-arabillani Astorialla syksyllä 2009 ja koko selkäni oli aivan tönkkö. Ei muuten joustanut mihinkään suuntaan. Nyt sitten helposti yli joustan selällä, enkä ole jäntevä. No, nyt pitää vaan ottaa takapakkia siihen jäykempään suuntaan, niin kyllä se tästä. Menimme melkein koko tunnin ilman jalustimia ja kiihdyttelyn lisäksi menimme pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa sekä laukkaa ilman jalustimia. Ravissa pohkeenväistö on kyllä hankalaa, varsinkin ilman jalustimia, koska pelottaa, että nyt mää muuten tipun ihan just. =D Tunti oli oikein mukava. Tykkään vauhdikkaista tunneista. Vielä muistutukseksi itselleni, reenattava hevosen ratsastamista ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin kaikissa askellajeissa.
MIKSI ihmeessä tällanen vanha täti leikkii vielä heppatyttöä???!!!
Olen aina halunnut harrastuksen, joka olisi intohimoni. Sellaista ei ole tullut koskaan aiemmin vastaan, kun vasta aikuisiällä. Nyt, kun saan harrastaa oikein olan takaa ja hevosista on tullut elämäntapani, saan viimein toteuttaa haaveeni. Saan kerrankin harrastaa, kisata ja kehittyä ratsastajana. Voiko parempaa olla!!??!! Olen ylittänyt itseni monia kertoja ja oppinu uusia asioita. Voiko parempaa toivoa? Tätä minä haluan tehdä nyt.
Elämän tarkoitus on tehdä unelmista totta! Vielä kun olisi enemmän rahaa ja aikaa valmentautumiseen. Tarvitsisin ratsastuksen personal trainerin, jotta edistyisin paremmin. Plaah.... No, ehkä joku päivä sekin on mahdollista, kuka ikinä tietää. Haaveista ei kannata luopua ikinä.
Siskon kanssa ollaan puhuttu ja suunniteltu Miamin matkaa. Se olisi kyllä aika helmee. Ja aika hulppeen matkanhan sitä olisi saanut kesälomarahoillaan, mutta ei. Täti osti mieluummin kaksi satulaa kesälomarahoilla.
En suostu unelmoimaan elämääni, vaan elän unelmaani. Sen saavuttaminen on ollu aina mulle maali.
Porin Ratsastuskeskus järjesti esteratsastuksen harjoituskisat 14.7.2012. Kirsi meni luokat 2 (40 cm) ja 3 (60 cm) sekä Nea luokan 5 (90-100 cm).
Pantsun viime viikkoisia neuvoja noudattaen, tässä muutamia positiivisia asioita radalta, negatiivisia ei kannata muistella sen kummemmin. Onnistumiset vie menestykseen. Virheitähän voi aina luetella loputtomiin.
Paroni ja Kirsi 40 cm
Paroni ja Kirsi aloittivat luokassa 2, joka oli 40 cm tehtäväradalla. Tehtävänä oli tehdä laukkavoltti 1. esteen jälkeen tötsän ympärille ja 3. esteen jälkeen siirtyminen raviin ja ennen 4. estettä laukka. Oli kyllä ihan tuskaa saada heppa aluksi eteen ja jännitti niiiiiiin kamalasti. Pistin kaiken energian laukkavolttiin, koska jännitin sitä kaikista eniten. Lisäksi esteet tuntuivat tosi kapeilta. Kieltäytymisen takia tuli 4 virhepistettä.
Mutta kivaa oli! =) Ei uskoisi, että vielä jokunen aika sitten en uskaltanut edes lähestyä mini ristikkoa turvaliivi päällä, kun hirvitti niin paljon. Nyt me mennään tuolla jo kisoissa esteitä. W-O-U!
Näitä kisoja saisi olla vaikka joka viikonloppu, että tulisi rutiinia tähän touhuun.
Paroni ja Kirsi 60 cm
Tämä oli meidän eka 60 cm rata kisoissa. Tuli heti kielto ekalle esteelle ja sen jälkeen alko sujumaan. Positiivisena asiana, reagoin kieltoon nopeasti ja jatkoin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lisäksi olin yllättynyt, kuinka lyhyen tien sain tehtyä 5. esteen jälkeen 6. esteelle. Radan 1. vaihe loppui 7. esteen jälkeen, mutta meillä oli niin hyvä vauhti päällä, että hypättiin sitten 2. vaiheen eka este, mikä oli okseri. Harmittaa, kun tuli kielto, koska olisi ollut just hyvä vauhti päällä 2. vaiheeseen. Kieltäytymisen takia tuli 4 virhepistettä.
Taas ollaan yhdet kisat kokemusta rikkaampana ja kivaa oli, vaikkakin jännitti niiiiiiiiiiiin kauheasti!
Paroni ja Nea 90-100 cm
Nea tippui luokassa 5 Paronilta. Ihmettelen, kuinka näin pääsi käymään, kun ei Nea tipu sitten ikinä, eikä missään tilanteessa. :O Mutta tippuminen kuuluu tähän harrastukseen. Paronilta vain kun tippuu niin tippuu niiiiin kauhean korkealta, että siinä helposti sattuu hieman enemmän. :/ Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja ratsukko hyppäsi tippumisen jälkeen vielä onnistuneesti kyseisen esteen.
Käytiin eilen kesälomareissulla ohiajaessamme Viitasaaren Agrimarketissa, koska olin kuullut, että siellä on poistomyynnissä paljon tuotteita. Kaikki tuotteet eivät vielä olleet alennuksessa, mutta teimme paljon hyviä löytöjä.
-50% ostin seuraavat tuotteet:
Back On Track pintelipatjat, 2 kpl, alennushintaan yhteensä 36,50 e.
Vaaleansininen fleeceloimi, alennushintaan 16,15 e.
Vaaleansininen pikeepaita, alennushintaan 12,10 e.
Horse Power viilentävä shampoo, alennushintaan 7,10 e.
Shaman "Samppa" <3 - Täyttä laukkaa loppuun asti 23.5.1989 - 9.7.2012
Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja koska viimeiset hetket ovat käsillä. Onneksi Sampalla elämä oli täyttä laukkaa viimeisiin hetkiin asti. Hän ei joutunut kärsimään vanhuuden vaivoista, vaan kävi valmennuksissa ja kisoissa loppuun asti. Viimeiset hetkensä hän vietti laitumella villisti laukkaillen oman laumansa, tarhakamujen Paronin ja Jopin kanssa.Samppa oli äärimmäisen hieno hevonen, oikea herrasmies. Samppa jätti ison aukon laumaansa ja kaikkiin ihmisiin, jotka hänet tunsi. Paroni on Samppaa huudellut eilen ja vielä tänäänkin. Vastausta vain ei enää kuulu...
Paroni, Jopi ja Samppa pääsivät laitumelle 9.7.2012. Matkaa laitumelle on noin puoli kilometriä metsän halki. Matkalla ehti sattua ja tapahtua, vaikka mitä. Tilanne ei aina ollut ihan hallinnassa, kun Jopi päätti lähteä vihreän perään ja pääsi karkuun hetkeksi. Onneksi Paroni ja Samppa olivat iisisti, vaikka Jopi säntäili ees sun taas, eikä antanut heti kiinni. Huh. Selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja saatiin hummat vietyä laitumelle tilanteen jälkeen hallitusti.
Kyllä ne vanhatkin jaksaa, kun meinaan päästiin laitumelle, niin entinen poliisiheppa, Samppa, 23 vee veti sellasia köyrypukkeja, että. =D
Ruunat ovat nyt aluksi maanantaista perjentaihin laitumelle muutaman tunnin päivässä ja jatkoa katsotaan sitten sen jälkeen. Paroni viettää kunnon kesälomaa nyt kolme päivää eli ansaittuja vapaapäiviä. Torstaina Nea ratsastaa seuraavan kerran, perjantaina Nea pitää Kirsille ja Paronille estekisareenit ja sitten lauantaina on meidän tallilla harjoitusestekisat.
